jolkka

Ingrian

Suur jolkka Petteriis.

Etymology

Borrowed from Russian ёлка (jólka).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈjolkːɑ/, [ˈjo̞ɫkː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈjolkːɑ/, [ˈjo̞ɫkːɑ]
• Rhymes: -olkː, -olkːɑ
• Hyphenation: jolk‧ka

Noun

jolkka

1. A ceremonial spruce used for festivities.

Declension

Declension of jolkka (type 3/koira, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	jolkka	jolkat
genitive	jolkan	jolkkiin
partitive	jolkkaa	jolkkia
illative	jolkkaa	jolkkii
inessive	jolkaas	jolkiis
elative	jolkast	jolkist
allative	jolkalle	jolkille
adessive	jolkaal	jolkiil
ablative	jolkalt	jolkilt
translative	jolkaks	jolkiks
essive	jolkkanna, jolkkaan	jolkkinna, jolkkiin
exessive1)	jolkkant	jolkkint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Hypernyms

• kuusi (“spruce”)

Derived terms

• joulujolkka
• pulmajolkka

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 106