käämi

FinnishEdit

(index kä)

Etymology 1Edit

Possibly from Old Novgorodian *кѣвь (*kěvĭ) (cf. Old East Slavic цѣвь (cěvĭ)), from Proto-Slavic *kěvь. See also Estonian kääv.

PronunciationEdit

  • IPA(key): /ˈkæːmi/, [ˈkæːmi]
  • Rhymes: -æːmi
  • Syllabification: kää‧mi

NounEdit

 
Finnish Wikipedia has an article on:
Wikipedia fi

käämi

  1. (electrical) coil
  2. (textiles) bobbin (small spool)
DeclensionEdit
Inflection of käämi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative käämi käämit
genitive käämin käämien
partitive käämiä käämejä
illative käämiin käämeihin
singular plural
nominative käämi käämit
accusative nom. käämi käämit
gen. käämin
genitive käämin käämien
partitive käämiä käämejä
inessive käämissä käämeissä
elative käämistä käämeistä
illative käämiin käämeihin
adessive käämillä käämeillä
ablative käämiltä käämeiltä
allative käämille käämeille
essive kääminä käämeinä
translative käämiksi käämeiksi
instructive käämein
abessive käämittä käämeittä
comitative käämeineen
Possessive forms of käämi (type risti)
possessor singular plural
1st person käämini käämimme
2nd person käämisi kääminne
3rd person kääminsä
SynonymsEdit
Derived termsEdit

Etymology 2Edit

PronunciationEdit

  • IPA(key): /ˈkæːmi/, [ˈkæːmi] (indicative)
  • IPA(key): /ˈkæːmiˣ/, [ˈkæːmi(ʔ)] (imperative, connegative)
  • Rhymes: -æːmi
  • Syllabification: kää‧mi

VerbEdit

käämi

  1. Third-person singular indicative past form of käämiä.
  2. Indicative present connegative form of käämiä.
  3. Second-person singular imperative present form of käämiä.
  4. Second-person singular imperative present connegative form of käämiä.

AnagramsEdit