kaaliain

Ingrian

Etymology

From kaali (“cabbage”) +‎ -iain. Akin to dialectal Finnish kaaliainen.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkɑːlijɑi̯ne/, [ˈkɑːlʲĭjəi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkɑːli.ɑi̯n/, [ˈkɑːli.ɑi̯n]
• Rhymes: -ɑːlijɑi̯n, -ɑːli.ɑi̯n
• Hyphenation: kaa‧li‧ain

Noun

kaaliain

1. bread made from dough rests
2. youngest (youngest of a series of children)

Declension

Declension of kaaliain (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	kaaliain	kaaliaiset
genitive	kaaliaisen	kaaliaisiin
partitive	kaaliaista, kaaliaist	kaaliaisia
illative	kaaliaisee	kaaliaisii
inessive	kaaliaisees	kaaliaisiis
elative	kaaliaisest	kaaliaisist
allative	kaaliaiselle	kaaliaisille
adessive	kaaliaiseel	kaaliaisiil
ablative	kaaliaiselt	kaaliaisilt
translative	kaaliaiseks	kaaliaisiks
essive	kaaliaisenna, kaaliaiseen	kaaliaisinna, kaaliaisiin
exessive1)	kaaliaisent	kaaliaisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 148