kellokukka

Finnish

Etymology

kello +‎ kukka

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkelːoˌkukːɑ/, [ˈk̟e̞lːo̞ˌkukːɑ̝]
• Rhymes: -ukːɑ
• Syllabification^(key): kel‧lo‧kuk‧ka

Noun

kellokukka

1. Synonym of kello (“bellflower”)

Declension

Inflection of kellokukka (Kotus type 10*A/koira, kk-k gradation)
nominative		kellokukka	kellokukat
genitive		kellokukan	kellokukkien
partitive		kellokukkaa	kellokukkia
illative		kellokukkaan	kellokukkiin
		singular	plural
nominative		kellokukka	kellokukat
accusative	nom.	kellokukka	kellokukat
	gen.	kellokukan
genitive		kellokukan	kellokukkien kellokukkainrare
partitive		kellokukkaa	kellokukkia
inessive		kellokukassa	kellokukissa
elative		kellokukasta	kellokukista
illative		kellokukkaan	kellokukkiin
adessive		kellokukalla	kellokukilla
ablative		kellokukalta	kellokukilta
allative		kellokukalle	kellokukille
essive		kellokukkana	kellokukkina
translative		kellokukaksi	kellokukiksi
abessive		kellokukatta	kellokukitta
instructive		—	kellokukin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kellokukka (Kotus type 10*A/koira, kk-k gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kellokukkani kellokukkani accusative nom. kellokukkani kellokukkani gen. kellokukkani genitive kellokukkani kellokukkieni kellokukkainirare partitive kellokukkaani kellokukkiani inessive kellokukassani kellokukissani elative kellokukastani kellokukistani illative kellokukkaani kellokukkiini adessive kellokukallani kellokukillani ablative kellokukaltani kellokukiltani allative kellokukalleni kellokukilleni essive kellokukkanani kellokukkinani translative kellokukakseni kellokukikseni abessive kellokukattani kellokukittani instructive — — comitative — kellokukkineni second-person singular possessor singular plural nominative kellokukkasi kellokukkasi accusative nom. kellokukkasi kellokukkasi gen. kellokukkasi genitive kellokukkasi kellokukkiesi kellokukkaisirare partitive kellokukkaasi kellokukkiasi inessive kellokukassasi kellokukissasi elative kellokukastasi kellokukistasi illative kellokukkaasi kellokukkiisi adessive kellokukallasi kellokukillasi ablative kellokukaltasi kellokukiltasi allative kellokukallesi kellokukillesi essive kellokukkanasi kellokukkinasi translative kellokukaksesi kellokukiksesi abessive kellokukattasi kellokukittasi instructive — — comitative — kellokukkinesi first-person plural possessor singular plural nominative kellokukkamme kellokukkamme accusative nom. kellokukkamme kellokukkamme gen. kellokukkamme genitive kellokukkamme kellokukkiemme kellokukkaimmerare partitive kellokukkaamme kellokukkiamme inessive kellokukassamme kellokukissamme elative kellokukastamme kellokukistamme illative kellokukkaamme kellokukkiimme adessive kellokukallamme kellokukillamme ablative kellokukaltamme kellokukiltamme allative kellokukallemme kellokukillemme essive kellokukkanamme kellokukkinamme translative kellokukaksemme kellokukiksemme abessive kellokukattamme kellokukittamme instructive — — comitative — kellokukkinemme second-person plural possessor singular plural nominative kellokukkanne kellokukkanne accusative nom. kellokukkanne kellokukkanne gen. kellokukkanne genitive kellokukkanne kellokukkienne kellokukkainnerare partitive kellokukkaanne kellokukkianne inessive kellokukassanne kellokukissanne elative kellokukastanne kellokukistanne illative kellokukkaanne kellokukkiinne adessive kellokukallanne kellokukillanne ablative kellokukaltanne kellokukiltanne allative kellokukallenne kellokukillenne essive kellokukkananne kellokukkinanne translative kellokukaksenne kellokukiksenne abessive kellokukattanne kellokukittanne instructive — — comitative — kellokukkinenne third-person possessor singular plural nominative kellokukkansa kellokukkansa accusative nom. kellokukkansa kellokukkansa gen. kellokukkansa genitive kellokukkansa kellokukkiensa kellokukkainsarare partitive kellokukkaansa kellokukkiaan kellokukkiansa inessive kellokukassaan kellokukassansa kellokukissaan kellokukissansa elative kellokukastaan kellokukastansa kellokukistaan kellokukistansa illative kellokukkaansa kellokukkiinsa adessive kellokukallaan kellokukallansa kellokukillaan kellokukillansa ablative kellokukaltaan kellokukaltansa kellokukiltaan kellokukiltansa allative kellokukalleen kellokukallensa kellokukilleen kellokukillensa essive kellokukkanaan kellokukkanansa kellokukkinaan kellokukkinansa translative kellokukakseen kellokukaksensa kellokukikseen kellokukiksensa abessive kellokukattaan kellokukattansa kellokukittaan kellokukittansa instructive — — comitative — kellokukkineen kellokukkinensa

Further reading

• “kellokukka”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Ingrian

Kellokukka.

Etymology

From kello (“bell”) +‎ kukka (“flower”). Akin to Finnish kellokukka.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkelːoˌkukːɑ/, [ˈke̞ɫːŏ̞ˌkukː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkelːoˌkukːɑ/, [ˈke̞ɫːo̞ˌɡ̊ukːɑ]
• Rhymes: -ukː, -ukːɑ
• Hyphenation: kel‧lo‧kuk‧ka

Noun

kellokukka

1. bellflower, campanula

Declension

Declension of kellokukka (type 3/koira, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	kellokukka	kellokukat
genitive	kellokukan	kellokukkiin
partitive	kellokukkaa	kellokukkia
illative	kellokukkaa	kellokukkii
inessive	kellokukas	kellokukis
elative	kellokukast	kellokukist
allative	kellokukalle	kellokukille
adessive	kellokukal	kellokukil
ablative	kellokukalt	kellokukilt
translative	kellokukaks	kellokukiks
essive	kellokukkanna, kellokukkaan	kellokukkinna, kellokukkiin
exessive1)	kellokukkant	kellokukkint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 152