kiintiä

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *kintedä. Cognates include Finnish kiinteä.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkiːntiæ/, [ˈkiːntʲe̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkiːntiæ/, [ˈkiːntiæ]
• Rhymes: -iːnteː, -iːntiæ
• Hyphenation: kiin‧ti‧ä

Adjective

kiintiä (comparative kiintiämp)

1. tight

Declension

Declension of kiintiä (type 3/kana, no gradation)
	singular	plural
nominative	kiintiä	kiintiät
genitive	kiintiän	kiintiöin
partitive	kiintiää	kiintiöjä
illative	kiintiää	kiintiöihe
inessive	kiintiääs	kiintiöis
elative	kiintiäst	kiintiöist
allative	kiintiälle	kiintiöille
adessive	kiintiääl	kiintiöil
ablative	kiintiält	kiintiöilt
translative	kiintiäks	kiintiöiks
essive	kiintiännä, kiintiään	kiintiöinnä, kiintiöin
exessive1)	kiintiänt	kiintiöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• kiintiäst

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 174