kirkonmänö
Ingrian
editEtymology
editFrom kirkon (“of a church”) + mänö (“going”).
Pronunciation
edit- (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkirkonˌmænø/, [ˈkirkŏ̞mˌmænø̞]
- (Soikkola) IPA(key): /ˈkirkonˌmænø/, [ˈkirɡ̊o̞mˌmænø̞]
- Rhymes: -ænø
- Hyphenation: kir‧kon‧mä‧nö
Noun
editkirkonmänö
Declension
edit| Declension of kirkonmänö (type 4/koivu, no gradation, gemination) | ||
|---|---|---|
| singular | plural | |
| nominative | kirkonmänö | kirkonmänöt |
| genitive | kirkonmänön | kirkonmännöin, kirkonmänölöin |
| partitive | kirkonmännöä | kirkonmänöjä, kirkonmänölöjä |
| illative | kirkonmännöö | kirkonmännöi, kirkonmänölöihe |
| inessive | kirkonmänös | kirkonmänöis, kirkonmänölöis |
| elative | kirkonmänöst | kirkonmänöist, kirkonmänölöist |
| allative | kirkonmänölle | kirkonmänöille, kirkonmänölöille |
| adessive | kirkonmänöl | kirkonmänöil, kirkonmänölöil |
| ablative | kirkonmänölt | kirkonmänöilt, kirkonmänölöilt |
| translative | kirkonmänöks | kirkonmänöiks, kirkonmänölöiks |
| essive | kirkonmänönnä, kirkonmännöön | kirkonmänöinnä, kirkonmänölöinnä, kirkonmännöin, kirkonmänölöin |
| exessive1) | kirkonmänönt | kirkonmänöint, kirkonmänölöint |
| 1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive. | ||
References
edit- Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 167