kletka

Ingrian

Etymology

Borrowed from Russian клетка (kletka).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkletkɑ/, [ˈklʲe̞tk]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkletkɑ/, [ˈkle̞tkɑ]
• Rhymes: -etk, -etkɑ
• Hyphenation: klet‧ka

Noun

kletka

1. cage
2. square (on a graph paper)

Declension

Declension of kletka (type 3/kana, no gradation)
	singular	plural
nominative	kletka	kletkat
genitive	kletkan	kletkoin
partitive	kletkaa	kletkoja
illative	kletkaa	kletkoi
inessive	kletkaas	kletkois
elative	kletkast	kletkoist
allative	kletkalle	kletkoille
adessive	kletkaal	kletkoil
ablative	kletkalt	kletkoilt
translative	kletkaks	kletkoiks
essive	kletkanna, kletkaan	kletkoinna, kletkoin
exessive1)	kletkant	kletkoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• (cage): häkki

Derived terms

• kletkatetretti
• rintakletka

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 176

Serbo-Croatian

Alternative forms

• klijetka (Ijekavian)

Etymology

Inherited from Proto-Slavic *klětъka.

Noun

kletka f (Cyrillic spelling клетка)

1. ventricle

Declension

Declension of kletka

	singular	plural
nominative	kletka	kletke
genitive	kletke	kletki/kletaka
dative	kletki	kletkama
accusative	kletku	kletke
vocative	kletko	kletke
locative	kletki	kletkama
instrumental	kletkom	kletkama