kokkain

Ingrian

Etymology

From kokka (“hook”) +‎ -in.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkokːɑi̯ne/, [ˈko̞kːəi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkokːɑi̯n/, [ˈko̞kːɑi̯n]
• Rhymes: -okːɑi̯n
• Hyphenation: kok‧kain

Noun

kokkain

1. diminutive of kokka
   • 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. J. Molotsova, Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 5:

     Täs saap löytää sorrioja takkiaisia ja heenoja ukontekijä, kumpiil ono paljo tarttuvia kokkaisia.

     Here it's possible to find massive burdocks and little stickseeds, on which there are many sticky little hooks.

Declension

Declension of kokkain (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	kokkain	kokkaiset
genitive	kokkaisen	kokkaisiin
partitive	kokkaista, kokkaist	kokkaisia
illative	kokkaisee	kokkaisii
inessive	kokkaisees	kokkaisiis
elative	kokkaisest	kokkaisist
allative	kokkaiselle	kokkaisille
adessive	kokkaiseel	kokkaisiil
ablative	kokkaiselt	kokkaisilt
translative	kokkaiseks	kokkaisiks
essive	kokkaisenna, kokkaiseen	kokkaisinna, kokkaisiin
exessive1)	kokkaisent	kokkaisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.