korjahus

Ingrian

Etymology

From korjata (“to gather”) +‎ -us. Akin to Finnish korjaus.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkorjɑhus/, [ˈko̞rjəhŭz̠]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkorjɑhus/, [ˈko̞rjɑhuʒ̥]
• Rhymes: -orjɑhus
• Hyphenation: kor‧ja‧hus

Noun

korjahus

1. gathering, collecting

Declension

Declension of korjahus (type 2/petos, no gradation)
	singular	plural
nominative	korjahus	korjahukset
genitive	korjahuksen	korjahuksiin
partitive	korjahusta, korjahust	korjahuksia
illative	korjahuksee	korjahuksii
inessive	korjahuksees	korjahuksiis
elative	korjahuksest	korjahuksist
allative	korjahukselle	korjahuksille
adessive	korjahukseel	korjahuksiil
ablative	korjahukselt	korjahuksilt
translative	korjahukseks	korjahuksiks
essive	korjahuksenna, korjahukseen	korjahuksinna, korjahuksiin
exessive1)	korjahuksent	korjahuksint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• korjahuskamppania

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 195