kultakuppi

Ingrian

Kultakuppi.

Etymology

From kulta (“gold”) +‎ kuppi (“cup”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkultɑˌkupːi/, [ˈkuɫtəˌkupʲː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkultɑˌkupːi/, [ˈkuɫd̥ɑˌɡ̊upːi]
• Rhymes: -upʲː, -upːi
• Hyphenation: kul‧ta‧kup‧pi

Noun

kultakuppi

1. chalice

Declension

Declension of kultakuppi (type 5/vahti, pp-p gradation)
	singular	plural
nominative	kultakuppi	kultakupit
genitive	kultakupin	kultakuppiin, kultakuppiloin
partitive	kultakuppia	kultakuppija, kultakuppiloja
illative	kultakuppii	kultakuppii, kultakuppiloihe
inessive	kultakupis	kultakuppiis, kultakuppilois
elative	kultakupist	kultakuppiist, kultakuppiloist
allative	kultakupille	kultakuppiille, kultakuppiloille
adessive	kultakupil	kultakuppiil, kultakuppiloil
ablative	kultakupilt	kultakuppiilt, kultakuppiloilt
translative	kultakupiks	kultakuppiiks, kultakuppiloiks
essive	kultakuppinna, kultakuppiin	kultakuppiinna, kultakuppiloinna, kultakuppiin, kultakuppiloin
exessive1)	kultakuppint	kultakuppiint, kultakuppiloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 220