kuuhut

Ingrian

Etymology

From kuu (“moon”) +‎ -ut.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkuːhut/, [ˈkuːhŭd]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkuːhut/, [ˈkuːhud̥]
• Rhymes: -uːhut
• Hyphenation: kuu‧hut

Noun

kuuhut

1. diminutive of kuu

Declension

Declension of kuuhut (type 7/kevät, no gradation)
	singular	plural
nominative	kuuhut	kuuhuet
genitive	kuuhuen	kuuhuein
partitive	kuuhutta	kuuhueita
illative	kuuhuesse	kuuhueisse
inessive	kuuhuees	kuuhueis
elative	kuuhuest	kuuhueist
allative	kuuhuelle	kuuhueille
adessive	kuuhueel	kuuhueil
ablative	kuuhuelt	kuuhueilt
translative	kuuhueks	kuuhueiks
essive	kuuhuenna, kuuhueen	kuuhueinna, kuuhuein
exessive1)	kuuhuent	kuuhueint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 225