kuusenkärkkä

Ingrian

Kuusenkärkkä.

Etymology

From kuusen (“of a spruce”) +‎ kärkkä (“cone”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkuːsenˌkærkːæ/, [ˈkuːs̠əŋˌkærkː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkuːsenˌkærkːæ/, [ˈkuːʒ̥e̞ŋˌɡ̊ærkːæ]
• Rhymes: -ærkː, -ærkːæ
• Hyphenation: kuu‧sen‧kärk‧kä

Noun

kuusenkärkkä

1. spruce cone

Declension

Declension of kuusenkärkkä (type 3/koira, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	kuusenkärkkä	kuusenkärkät
genitive	kuusenkärkän	kuusenkärkkiin
partitive	kuusenkärkkää	kuusenkärkkiä
illative	kuusenkärkkää	kuusenkärkkii
inessive	kuusenkärkääs	kuusenkärkiis
elative	kuusenkärkäst	kuusenkärkist
allative	kuusenkärkälle	kuusenkärkille
adessive	kuusenkärkääl	kuusenkärkiil
ablative	kuusenkärkält	kuusenkärkilt
translative	kuusenkärkäks	kuusenkärkiks
essive	kuusenkärkkännä, kuusenkärkkään	kuusenkärkkinnä, kuusenkärkkiin
exessive1)	kuusenkärkkänt	kuusenkärkkint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 235