laukkaheinä

Ingrian

Laukkaheinä.

Etymology

From laukka (“onion”) +‎ heinä (“grass”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈlɑu̯kːɑˌhei̯næ/, [ˈɫɑu̯kːəˌhe̞i̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈlɑu̯kːɑˌhei̯næ/, [ˈɫɑu̯kːɑˌhe̞i̯næ]
• Rhymes: -ei̯n, -ei̯næ
• Hyphenation: lauk‧ka‧hei‧nä

Noun

laukkaheinä

1. chive

Declension

Declension of laukkaheinä (type 3/koira, no gradation)
	singular	plural
nominative	laukkaheinä	laukkaheinät
genitive	laukkaheinän	laukkaheiniin
partitive	laukkaheinää	laukkaheiniä
illative	laukkaheinää	laukkaheinii
inessive	laukkaheinääs	laukkaheiniis
elative	laukkaheinäst	laukkaheinist
allative	laukkaheinälle	laukkaheinille
adessive	laukkaheinääl	laukkaheiniil
ablative	laukkaheinält	laukkaheinilt
translative	laukkaheinäks	laukkaheiniks
essive	laukkaheinännä, laukkaheinään	laukkaheininnä, laukkaheiniin
exessive1)	laukkaheinänt	laukkaheinint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 252