leekku

Ingrian

Leekku.

Etymology

From leekkua (“to swing”) +‎ -u. Akin to Finnish liekku.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈleːkːu/, [ˈlʲeːkːŭ̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈleːkːu/, [ˈle̝ːkːu]
• Rhymes: -eːkːu
• Hyphenation: leek‧ku

Noun

leekku

1. swing

Declension

Declension of leekku (type 4/koivu, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	leekku	leekut
genitive	leekun	leekkuin, leekkuloin
partitive	leekkua	leekkuja, leekkuloja
illative	leekkuu	leekkui, leekkuloihe
inessive	leekuus	leekuis, leekkulois
elative	leekust	leekuist, leekkuloist
allative	leekulle	leekuille, leekkuloille
adessive	leekuul	leekuil, leekkuloil
ablative	leekult	leekuilt, leekkuloilt
translative	leekuks	leekuiks, leekkuloiks
essive	leekkunna, leekkuun	leekkuinna, leekkuloinna, leekkuin, leekkuloin
exessive1)	leekkunt	leekkuint, leekkuloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• leekuttaa

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 264