linnakko

Ingrian

Etymology

From linna (“town”) +‎ -kko.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈlinːɑkːo/, [ˈlʲinːəkːŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈlinːɑkːoi̯/, [ˈlʲinːɑkːo̞i̯]
• Rhymes: -inːɑkːo, -inːɑkːoi̯
• Hyphenation: lin‧nak‧ko

Noun

linnakko

1. townswoman

Declension

Declension of linnakko (type 4/koivu, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	linnakko	linnakot
genitive	linnakon	linnakkoin, linnakkoloin
partitive	linnakkoa	linnakkoja, linnakkoloja
illative	linnakkoo	linnakkoihe, linnakkoloihe
inessive	linnakoos	linnakois, linnakkolois
elative	linnakost	linnakoist, linnakkoloist
allative	linnakolle	linnakoille, linnakkoloille
adessive	linnakool	linnakoil, linnakkoloil
ablative	linnakolt	linnakoilt, linnakkoloilt
translative	linnakoks	linnakoiks, linnakkoloiks
essive	linnakkonna, linnakkoon	linnakkoinna, linnakkoloinna, linnakkoin, linnakkoloin
exessive1)	linnakkont	linnakkoint, linnakkoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 267