lintuin

Ingrian

Etymology 1

From lintu (“bird”) +‎ -in. Akin to Finnish lintunen.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈlintui̯ne/, [ˈlʲintŭi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈlintui̯n/, [ˈlʲintui̯n]
• Rhymes: -intui̯n
• Hyphenation: lin‧tuin

Noun

lintuin

1. diminutive of lintu; birdie

Declension

Declension of lintuin (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	lintuin	lintuiset
genitive	lintuisen	lintuisiin
partitive	lintuista, lintuist	lintuisia
illative	lintuisee	lintuisii
inessive	lintuisees	lintuisiis
elative	lintuisest	lintuisist
allative	lintuiselle	lintuisille
adessive	lintuiseel	lintuisiil
ablative	lintuiselt	lintuisilt
translative	lintuiseks	lintuisiks
essive	lintuisenna, lintuiseen	lintuisinna, lintuisiin
exessive1)	lintuisent	lintuisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈlintui̯n/, [ˈlʲintŭi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈlintui̯n/, [ˈlʲintui̯n]
• Rhymes: -intui̯n
• Hyphenation: lin‧tuin

Noun

lintuin

1. genitive plural of lintu

References

• V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 51
• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 267