merennenä

Ingrian

Etymology

From meren (“of the sea”) +‎ nenä (“nose”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmerenˌnenæ/, [ˈme̞re̞nˌne̞næ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmerenˌnenæ/, [ˈme̞re̞nˌne̞næ]
• Rhymes: -enæ
• Hyphenation: me‧ren‧ne‧nä

Noun

merennenä

1. cove (small bay)

Declension

Declension of merennenä (type 3/koira, no gradation, gemination)
	singular	plural
nominative	merennenä	merennenät
genitive	merennenän	merennenniin
partitive	merennennää	merennenniä
illative	merennennää	merennennii
inessive	merennenäs	merennenis
elative	merennenäst	merennenist
allative	merennenälle	merennenille
adessive	merennenäl	merennenil
ablative	merennenält	merennenilt
translative	merennenäks	merenneniks
essive	merennenännä, merennennään	merenneninnä, merennenniin
exessive1)	merennenänt	merennenint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• merennukka

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 305