metsäkuha

Ingrian

Metsäkuha.

Etymology

From metsä (“of a forest”) +‎ kuha (“zander”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmet͡sæˌkuhɑ/, [ˈme̞t͡s̠əˌkuhɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmet͡sæˌkuhɑ/, [ˈme̞t͡sæˌɡ̊uhɑ]
• Rhymes: -uhɑ
• Hyphenation: met‧sä‧ku‧ha

Noun

metsäkuha

1. oriole

Declension

Declension of metsäkuha (type 3/koira, no gradation, gemination)
	singular	plural
nominative	metsäkuha	metsäkuhat
genitive	metsäkuhan	metsäkuhhiin
partitive	metsäkuhhaa	metsäkuhhia
illative	metsäkuhhaa	metsäkuhhii
inessive	metsäkuhas	metsäkuhis
elative	metsäkuhast	metsäkuhist
allative	metsäkuhalle	metsäkuhille
adessive	metsäkuhal	metsäkuhil
ablative	metsäkuhalt	metsäkuhilt
translative	metsäkuhaks	metsäkuhiks
essive	metsäkuhanna, metsäkuhhaan	metsäkuhinna, metsäkuhhiin
exessive1)	metsäkuhant	metsäkuhint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 307