miikka
See also: Miikka
Finnish
editEtymology
editPronunciation
editNoun
editmiikka
Declension
editInflection of miikka (Kotus type 9*A/kala, kk-k gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | miikka | miikat | |
genitive | miikan | miikkojen | |
partitive | miikkaa | miikkoja | |
illative | miikkaan | miikkoihin | |
singular | plural | ||
nominative | miikka | miikat | |
accusative | nom. | miikka | miikat |
gen. | miikan | ||
genitive | miikan | miikkojen miikkain rare | |
partitive | miikkaa | miikkoja | |
inessive | miikassa | miikoissa | |
elative | miikasta | miikoista | |
illative | miikkaan | miikkoihin | |
adessive | miikalla | miikoilla | |
ablative | miikalta | miikoilta | |
allative | miikalle | miikoille | |
essive | miikkana | miikkoina | |
translative | miikaksi | miikoiksi | |
abessive | miikatta | miikoitta | |
instructive | — | miikoin | |
comitative | See the possessive forms below. |
Further reading
edit- “miikka”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03