noitumus

Ingrian

Etymology

From noitua (“to bewitch”) +‎ -mus.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈnoi̯tumus/, [ˈno̞i̯tŭmŭz̠]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈnoi̯tumus/, [ˈno̞i̯d̥umuʒ̥]
• Rhymes: -oi̯tumus
• Hyphenation: noi‧tu‧mus

Noun

noitumus

1. bewitching, hexing

Declension

Declension of noitumus (type 2/petos, no gradation)
	singular	plural
nominative	noitumus	noitumukset
genitive	noitumuksen	noitumuksiin
partitive	noitumusta, noitumust	noitumuksia
illative	noitumuksee	noitumuksii
inessive	noitumuksees	noitumuksiis
elative	noitumuksest	noitumuksist
allative	noitumukselle	noitumuksille
adessive	noitumukseel	noitumuksiil
ablative	noitumukselt	noitumuksilt
translative	noitumukseks	noitumuksiks
essive	noitumuksenna, noitumukseen	noitumuksinna, noitumuksiin
exessive1)	noitumuksent	noitumuksint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 345