noitumus
Ingrian edit
Etymology edit
From noitua (“to bewitch”) + -mus.
Pronunciation edit
- (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈnoi̯tumus/, [ˈno̞i̯tŭmŭz̠]
- (Soikkola) IPA(key): /ˈnoi̯tumus/, [ˈno̞i̯d̥umuʒ̥]
- Rhymes: -oi̯tumus
- Hyphenation: noi‧tu‧mus
Noun edit
noitumus
Declension edit
| Declension of noitumus (type 2/petos, no gradation) | ||
|---|---|---|
| singular | plural | |
| nominative | noitumus | noitumukset |
| genitive | noitumuksen | noitumuksiin |
| partitive | noitumusta, noitumust | noitumuksia |
| illative | noitumuksee | noitumuksii |
| inessive | noitumuksees | noitumuksiis |
| elative | noitumuksest | noitumuksist |
| allative | noitumukselle | noitumuksille |
| adessive | noitumukseel | noitumuksiil |
| ablative | noitumukselt | noitumuksilt |
| translative | noitumukseks | noitumuksiks |
| essive | noitumuksenna, noitumukseen | noitumuksinna, noitumuksiin |
| exessive1) | noitumuksent | noitumuksint |
| 1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive. | ||
References edit
- Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 345