noorikko

Ingrian

Etymology

From noori (“young”) +‎ -kko. Akin to Finnish nuorikko.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈnoːrikːo/, [ˈnoːrəkːŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈnoːrikːoi̯/, [ˈno̝ːrikːo̞i̯]
• Rhymes: -oːrikːo, -oːrikːoi̯
• Hyphenation: noo‧rik‧ko

Noun

noorikko

1. newlywed wife (before getting children)

Declension

Declension of noorikko (type 4/koivu, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	noorikko	noorikot
genitive	noorikon	noorikkoin, noorikkoloin
partitive	noorikkoa	noorikkoja, noorikkoloja
illative	noorikkoo	noorikkoihe, noorikkoloihe
inessive	noorikoos	noorikois, noorikkolois
elative	noorikost	noorikoist, noorikkoloist
allative	noorikolle	noorikoille, noorikkoloille
adessive	noorikool	noorikoil, noorikkoloil
ablative	noorikolt	noorikoilt, noorikkoloilt
translative	noorikoks	noorikoiks, noorikkoloiks
essive	noorikkonna, noorikkoon	noorikkoinna, noorikkoloinna, noorikkoin, noorikkoloin
exessive1)	noorikkont	noorikkoint, noorikkoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 348