pakkopää

Ingrian

Pakkopää.

Etymology

From pakko (“log”) +‎ pää (“head”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈpɑkːoˌpæː/, [ˈpɑkːŏ̞ˌpæː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈpɑkːoˌpæː/, [ˈpɑkːo̞ˌpæː]
• Rhymes: -æː
• Hyphenation: pak‧ko‧pää

Noun

pakkopää

1. rudd

Declension

Declension of pakkopää (type 8/maa, no gradation)
	singular	plural
nominative	pakkopää	pakkopäät
genitive	pakkopään	pakkopäijen
partitive	pakkopäätä	pakkopäitä
illative	pakkopäähä	pakkopäihe
inessive	pakkopääs	pakkopäis
elative	pakkopääst	pakkopäist
allative	pakkopäälle	pakkopäille
adessive	pakkopääl	pakkopäil
ablative	pakkopäält	pakkopäilt
translative	pakkopääks	pakkopäiks
essive	pakkopäännä, pakkopään	pakkopäinnä, pakkopäin
exessive1)	pakkopäänt	pakkopäint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 377