Open main menu

Contents

FinnishEdit

EtymologyEdit

perus- +‎ muoto

NounEdit

perusmuoto

  1. (linguistics) lemma, basic form (canonical form of an inflected word; ie the form usually found in dictionaries)

DeclensionEdit

Inflection of perusmuoto (Kotus type 1/valo, t-d gradation)
nominative perusmuoto perusmuodot
genitive perusmuodon perusmuotojen
partitive perusmuotoa perusmuotoja
illative perusmuotoon perusmuotoihin
singular plural
nominative perusmuoto perusmuodot
accusative nom. perusmuoto perusmuodot
gen. perusmuodon
genitive perusmuodon perusmuotojen
partitive perusmuotoa perusmuotoja
inessive perusmuodossa perusmuodoissa
elative perusmuodosta perusmuodoista
illative perusmuotoon perusmuotoihin
adessive perusmuodolla perusmuodoilla
ablative perusmuodolta perusmuodoilta
allative perusmuodolle perusmuodoille
essive perusmuotona perusmuotoina
translative perusmuodoksi perusmuodoiksi
instructive perusmuodoin
abessive perusmuodotta perusmuodoitta
comitative perusmuotoineen

SynonymsEdit