piknik

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpiknik/, [ˈpiknik]
• Rhymes: -iknik
• Syllabification^(key): pik‧nik

Noun

piknik

1. Alternative form of piknikki

Declension

Inflection of piknik (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		piknik	piknikit
genitive		piknikin	piknikien
partitive		piknikiä	piknikejä
illative		piknikiin	piknikeihin
		singular	plural
nominative		piknik	piknikit
accusative	nom.	piknik	piknikit
	gen.	piknikin
genitive		piknikin	piknikien
partitive		piknikiä	piknikejä
inessive		piknikissä	piknikeissä
elative		piknikistä	piknikeistä
illative		piknikiin	piknikeihin
adessive		piknikillä	piknikeillä
ablative		piknikiltä	piknikeiltä
allative		piknikille	piknikeille
essive		piknikinä	piknikeinä
translative		piknikiksi	piknikeiksi
abessive		piknikittä	piknikeittä
instructive		—	piknikein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of piknik (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative piknikini piknikini accusative nom. piknikini piknikini gen. piknikini genitive piknikini piknikieni partitive piknikiäni piknikejäni inessive piknikissäni piknikeissäni elative piknikistäni piknikeistäni illative piknikiini piknikeihini adessive piknikilläni piknikeilläni ablative piknikiltäni piknikeiltäni allative piknikilleni piknikeilleni essive piknikinäni piknikeinäni translative piknikikseni piknikeikseni abessive piknikittäni piknikeittäni instructive — — comitative — piknikeineni second-person singular possessor singular plural nominative piknikisi piknikisi accusative nom. piknikisi piknikisi gen. piknikisi genitive piknikisi piknikiesi partitive piknikiäsi piknikejäsi inessive piknikissäsi piknikeissäsi elative piknikistäsi piknikeistäsi illative piknikiisi piknikeihisi adessive piknikilläsi piknikeilläsi ablative piknikiltäsi piknikeiltäsi allative piknikillesi piknikeillesi essive piknikinäsi piknikeinäsi translative piknikiksesi piknikeiksesi abessive piknikittäsi piknikeittäsi instructive — — comitative — piknikeinesi first-person plural possessor singular plural nominative piknikimme piknikimme accusative nom. piknikimme piknikimme gen. piknikimme genitive piknikimme piknikiemme partitive piknikiämme piknikejämme inessive piknikissämme piknikeissämme elative piknikistämme piknikeistämme illative piknikiimme piknikeihimme adessive piknikillämme piknikeillämme ablative piknikiltämme piknikeiltämme allative piknikillemme piknikeillemme essive piknikinämme piknikeinämme translative piknikiksemme piknikeiksemme abessive piknikittämme piknikeittämme instructive — — comitative — piknikeinemme second-person plural possessor singular plural nominative piknikinne piknikinne accusative nom. piknikinne piknikinne gen. piknikinne genitive piknikinne piknikienne partitive piknikiänne piknikejänne inessive piknikissänne piknikeissänne elative piknikistänne piknikeistänne illative piknikiinne piknikeihinne adessive piknikillänne piknikeillänne ablative piknikiltänne piknikeiltänne allative piknikillenne piknikeillenne essive piknikinänne piknikeinänne translative piknikiksenne piknikeiksenne abessive piknikittänne piknikeittänne instructive — — comitative — piknikeinenne third-person possessor singular plural nominative piknikinsä piknikinsä accusative nom. piknikinsä piknikinsä gen. piknikinsä genitive piknikinsä piknikiensä partitive piknikiään piknikiänsä piknikejään piknikejänsä inessive piknikissään piknikissänsä piknikeissään piknikeissänsä elative piknikistään piknikistänsä piknikeistään piknikeistänsä illative piknikiinsä piknikeihinsä adessive piknikillään piknikillänsä piknikeillään piknikeillänsä ablative piknikiltään piknikiltänsä piknikeiltään piknikeiltänsä allative piknikilleen piknikillensä piknikeilleen piknikeillensä essive piknikinään piknikinänsä piknikeinään piknikeinänsä translative piknikikseen piknikiksensä piknikeikseen piknikeiksensä abessive piknikittään piknikittänsä piknikeittään piknikeittänsä instructive — — comitative — piknikeineen piknikeinensä

Derived terms

compounds

• piknikpaisti

 

Hungarian

Etymology

From English picnic, from French pique-nique, from piquer (“to pick, peck”).

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈpiknik]
• Hyphenation: pik‧nik
• Rhymes: -ik

Noun

piknik (plural piknikek)

1. picnic

Declension

Inflection (stem in -e-, front unrounded harmony)
	singular	plural
nominative	piknik	piknikek
accusative	pikniket	piknikeket
dative	pikniknek	piknikeknek
instrumental	piknikkel	piknikekkel
causal-final	piknikért	piknikekért
translative	piknikké	piknikekké
terminative	piknikig	piknikekig
essive-formal	piknikként	piknikekként
essive-modal	—	—
inessive	piknikben	piknikekben
superessive	pikniken	piknikeken
adessive	pikniknél	piknikeknél
illative	piknikbe	piknikekbe
sublative	piknikre	piknikekre
allative	piknikhez	piknikekhez
elative	piknikből	piknikekből
delative	piknikről	piknikekről
ablative	pikniktől	piknikektől
non-attributive possessive - singular	pikniké	piknikeké
non-attributive possessive - plural	piknikéi	piknikekéi

Possessive forms of piknik
possessor	single possession	multiple possessions
1st person sing.	piknikem	piknikjeim
2nd person sing.	pikniked	piknikjeid
3rd person sing.	piknikje	piknikjei
1st person plural	piknikünk	piknikjeink
2nd person plural	pikniketek	piknikjeitek
3rd person plural	piknikjük	piknikjeik

Derived terms

• piknikes
• piknikezik

 

Further reading

• piknik in Bárczi, Géza and László Országh. A magyar nyelv értelmező szótára (‘The Explanatory Dictionary of the Hungarian Language’, abbr.: ÉrtSz.). Budapest: Akadémiai Kiadó, 1959–1962. Fifth ed., 1992: →ISBN

Norwegian Bokmål

Etymology

From French pique-nique, via English picnic.

Noun

piknik m (definite singular pikniken, indefinite plural pikniker, definite plural piknikene)

1. a picnic

References

• “piknik” in The Bokmål Dictionary.

Norwegian Nynorsk

Etymology

From French pique-nique, via English picnic.

Noun

piknik m (definite singular pikniken, indefinite plural piknikar, definite plural piknikane)

1. a picnic

References

• “piknik” in The Nynorsk Dictionary.

Polish

Etymology

Borrowed from English picnic.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpik.ɲik/

• Audio

  (file)

• Rhymes: -ikɲik
• Syllabification: pik‧nik

Noun

piknik m inan

1. picnic (social gathering)

Declension

Declension of piknik

	singular	plural
nominative	piknik	pikniki
genitive	piknika	pikników
dative	piknikowi	piknikom
accusative	piknik	pikniki
instrumental	piknikiem	piknikami
locative	pikniku	piknikach
vocative	pikniku	pikniki

Derived terms

adjective

• piknikowy

 

verb

• piknikować

 

Further reading

• piknik in Wielki słownik języka polskiego, Instytut Języka Polskiego PAN
• piknik in Polish dictionaries at PWN

Tok Pisin

Etymology

From English picnic.

Noun

piknik

1. picnic

Turkish

Etymology

From French pique-nique, from piquer (“to pick, peck”).

Pronunciation

• IPA^(key): /picnic/

Noun

piknik (definite accusative pikniği, plural piknikler)

1. picnic (outdoor meal)

Declension

Inflection
Nominative	piknik
Definite accusative	pikniği
	Singular	Plural
Nominative	piknik	piknikler
Definite accusative	pikniği	piknikleri
Dative	pikniğe	pikniklere
Locative	piknikte	pikniklerde
Ablative	piknikten	pikniklerden
Genitive	pikniğin	pikniklerin