poikkeilla

Finnish

Etymology

poiketa +‎ -illa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpoi̯kːei̯lːɑˣ/, [ˈpo̞i̯kːe̞i̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oikːeilːɑ
• Syllabification^(key): poik‧keil‧la

Verb

poikkeilla

1. frequentative of poiketa (“to visit; to deviate or digress”)

Conjugation

Inflection of poikkeilla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		poikkeilen	en poikkeile	1st sing.	olen poikkeillut	en ole poikkeillut
2nd sing.		poikkeilet	et poikkeile	2nd sing.	olet poikkeillut	et ole poikkeillut
3rd sing.		poikkeilee	ei poikkeile	3rd sing.	on poikkeillut	ei ole poikkeillut
1st plur.		poikkeilemme	emme poikkeile	1st plur.	olemme poikkeilleet	emme ole poikkeilleet
2nd plur.		poikkeilette	ette poikkeile	2nd plur.	olette poikkeilleet	ette ole poikkeilleet
3rd plur.		poikkeilevat	eivät poikkeile	3rd plur.	ovat poikkeilleet	eivät ole poikkeilleet
passive		poikkeillaan	ei poikkeilla	passive	on poikkeiltu	ei ole poikkeiltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		poikkeilin	en poikkeillut	1st sing.	olin poikkeillut	en ollut poikkeillut
2nd sing.		poikkeilit	et poikkeillut	2nd sing.	olit poikkeillut	et ollut poikkeillut
3rd sing.		poikkeili	ei poikkeillut	3rd sing.	oli poikkeillut	ei ollut poikkeillut
1st plur.		poikkeilimme	emme poikkeilleet	1st plur.	olimme poikkeilleet	emme olleet poikkeilleet
2nd plur.		poikkeilitte	ette poikkeilleet	2nd plur.	olitte poikkeilleet	ette olleet poikkeilleet
3rd plur.		poikkeilivat	eivät poikkeilleet	3rd plur.	olivat poikkeilleet	eivät olleet poikkeilleet
passive		poikkeiltiin	ei poikkeiltu	passive	oli poikkeiltu	ei ollut poikkeiltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		poikkeilisin	en poikkeilisi	1st sing.	olisin poikkeillut	en olisi poikkeillut
2nd sing.		poikkeilisit	et poikkeilisi	2nd sing.	olisit poikkeillut	et olisi poikkeillut
3rd sing.		poikkeilisi	ei poikkeilisi	3rd sing.	olisi poikkeillut	ei olisi poikkeillut
1st plur.		poikkeilisimme	emme poikkeilisi	1st plur.	olisimme poikkeilleet	emme olisi poikkeilleet
2nd plur.		poikkeilisitte	ette poikkeilisi	2nd plur.	olisitte poikkeilleet	ette olisi poikkeilleet
3rd plur.		poikkeilisivat	eivät poikkeilisi	3rd plur.	olisivat poikkeilleet	eivät olisi poikkeilleet
passive		poikkeiltaisiin	ei poikkeiltaisi	passive	olisi poikkeiltu	ei olisi poikkeiltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		poikkeile	älä poikkeile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		poikkeilkoon	älköön poikkeilko	3rd sing.	olkoon poikkeillut	älköön olko poikkeillut
1st plur.		poikkeilkaamme	älkäämme poikkeilko	1st plur.	—	—
2nd plur.		poikkeilkaa	älkää poikkeilko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		poikkeilkoot	älkööt poikkeilko	3rd plur.	olkoot poikkeilleet	älkööt olko poikkeilleet
passive		poikkeiltakoon	älköön poikkeiltako	passive	olkoon poikkeiltu	älköön olko poikkeiltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		poikkeillen	en poikkeille	1st sing.	lienen poikkeillut	en liene poikkeillut
2nd sing.		poikkeillet	et poikkeille	2nd sing.	lienet poikkeillut	et liene poikkeillut
3rd sing.		poikkeillee	ei poikkeille	3rd sing.	lienee poikkeillut	ei liene poikkeillut
1st plur.		poikkeillemme	emme poikkeille	1st plur.	lienemme poikkeilleet	emme liene poikkeilleet
2nd plur.		poikkeillette	ette poikkeille	2nd plur.	lienette poikkeilleet	ette liene poikkeilleet
3rd plur.		poikkeillevat	eivät poikkeille	3rd plur.	lienevät poikkeilleet	eivät liene poikkeilleet
passive		poikkeiltaneen	ei poikkeiltane	passive	lienee poikkeiltu	ei liene poikkeiltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		poikkeilla		present	poikkeileva	poikkeiltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st poikkeillakseni poikkeillaksemme 2nd poikkeillaksesi poikkeillaksenne 3rd poikkeillakseen poikkeillaksensa		past	poikkeillut	poikkeiltu
2nd	inessive2	poikkeillessa	poikkeiltaessa	agent3	poikkeilema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st poikkeillessani poikkeillessamme 2nd poikkeillessasi poikkeillessanne 3rd poikkeillessaan poikkeillessansa		negative	poikkeilematon
	instructive	poikkeillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	poikkeilemassa	—
	elative	poikkeilemasta	—
	illative	poikkeilemaan	—
	adessive	poikkeilemalla	—
	abessive	poikkeilematta	—
	instructive	poikkeileman	poikkeiltaman
4th4	verbal noun	poikkeileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st poikkeilemaisillani poikkeilemaisillamme 2nd poikkeilemaisillasi poikkeilemaisillanne 3rd poikkeilemaisillaan poikkeilemaisillansa