poolipitkä

Ingrian

Etymology

From pooli- (“half-”) +‎ pitkä (“long”). Akin to Finnish puolipitkä.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈpoːliˌpitkæ/, [ˈpoːlʲĭˌpitk]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈpoːliˌpitkæ/, [ˈpo̝ːliˌb̥itkæ]
• Rhymes: -itk, -itkæ
• Hyphenation: poo‧li‧pit‧kä

Noun

poolipitkä

1. (phonology) half-long
   • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 9:

     Eri tapahuksiis lyhyt vokala voip muuttua pitemmäks, voip laatia poolipitän vokalan.

     In various situations a short vowel can turn into long ones, it can create a half-long vowel.

Declension

Declension of poolipitkä (type 3/koira, k- gradation)
	singular	plural
nominative	poolipitkä	poolipität
genitive	poolipitän	poolipitkiin
partitive	poolipitkää	poolipitkiä
illative	poolipitkää	poolipitkii
inessive	poolipitäs	poolipitis
elative	poolipitäst	poolipitist
allative	poolipitälle	poolipitille
adessive	poolipitäl	poolipitil
ablative	poolipitält	poolipitilt
translative	poolipitäks	poolipitiks
essive	poolipitkännä, poolipitkään	poolipitkinnä, poolipitkiin
exessive1)	poolipitkänt	poolipitkint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.