pitkä

See also: pitka

Contents

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *pitkä, derived from Proto-Uralic *pide.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpitkæ/, [ˈpit̪kæ]

Adjective

pitkä (comparative pidempi or pitempi, superlative pisin)

1. (of an object) long

   ~ keppi long stick

2. (of a person) tall

   ~ mies tall man

Declension

Inflection of pitkä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		pitkä	pitkät
genitive		pitkän	pitkien
partitive		pitkää	pitkiä
illative		pitkään	pitkiin
		singular	plural
nominative		pitkä	pitkät
accusative	nom.	pitkä	pitkät
	gen.	pitkän
genitive		pitkän	pitkien pitkäinrare
partitive		pitkää	pitkiä
inessive		pitkässä	pitkissä
elative		pitkästä	pitkistä
illative		pitkään	pitkiin
adessive		pitkällä	pitkillä
ablative		pitkältä	pitkiltä
allative		pitkälle	pitkille
essive		pitkänä	pitkinä
translative		pitkäksi	pitkiksi
instructive		—	pitkin
abessive		pitkättä	pitkittä
comitative		—	pitkine

Antonyms

• lyhyt
• pätkä

Derived terms

• pitko
• pitkäinen (“thunder”)

Compounds

compounds

• keskipitkä
• kokopitkä
• pitkähöylä
• pitkäkirkko
• pitkänhuiskea
• pitkäpalko
• pitkäperjantai
• pitkäpiimä

• pitkäsiima
• pitkätakki
• pitkätukka
• puolipitkä
• tasapitkä
• täyspitkä
• ylipitkä

Noun

pitkä

1. Short for pitkä kiekko.

Declension

Inflection of pitkä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		pitkä	pitkät
genitive		pitkän	pitkien
partitive		pitkää	pitkiä
illative		pitkään	pitkiin
		singular	plural
nominative		pitkä	pitkät
accusative	nom.	pitkä	pitkät
	gen.	pitkän
genitive		pitkän	pitkien pitkäinrare
partitive		pitkää	pitkiä
inessive		pitkässä	pitkissä
elative		pitkästä	pitkistä
illative		pitkään	pitkiin
adessive		pitkällä	pitkillä
ablative		pitkältä	pitkiltä
allative		pitkälle	pitkille
essive		pitkänä	pitkinä
translative		pitkäksi	pitkiksi
instructive		—	pitkin
abessive		pitkättä	pitkittä
comitative		—	pitkineen

Anagrams

• pätki

---

Ingrian

Adjective

pitkä

1. long