praavila

Ingrian

Etymology

Borrowed from Russian правило (pravilo).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈprɑːʋilɑ/, [ˈprɑːʋĭɫ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈprɑːʋilɑ/, [ˈprɑːʋiɫɑ]
• Rhymes: -ɑːʋil, -ɑːʋilɑ
• Hyphenation: praa‧vi‧la

Noun

praavila

1. rule
   • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 137:

     Sil viisii möö voimma laatia praavilan:

     As such we can compose a rule:

Declension

Declension of praavila (type 3/kana, no gradation)
	singular	plural
nominative	praavila	praavilat
genitive	praavilan	praaviloin
partitive	praavilaa	praaviloja
illative	praavilaa	praaviloihe
inessive	praavilaas	praavilois
elative	praavilast	praaviloist
allative	praavilalle	praaviloille
adessive	praavilaal	praaviloil
ablative	praavilalt	praaviloilt
translative	praavilaks	praaviloiks
essive	praavilanna, praavilaan	praaviloinna, praaviloin
exessive1)	praavilant	praaviloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• kirjutospraavila

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 429