puhelin

FinnishEdit

(index pu)

EtymologyEdit

From puhella +‎ -in. First instance in the Uusimaa newspaper in 1897.

PronunciationEdit

  • IPA(key): /ˈpuhelin/, [ˈpuɦe̞lin]
  • Rhymes: -uhelin
  • Syllabification: pu‧he‧lin

NounEdit

 
Finnish Wikipedia has an article on:
Wikipedia fi

puhelin

  1. telephone, phone
    vastata puhelimeento pick up the phone
  2. Short for puhelinnumero (telephone number).

DeclensionEdit

Inflection of puhelin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative puhelin puhelimet
genitive puhelimen puhelimien
puhelinten
partitive puhelinta puhelimia
illative puhelimeen puhelimiin
singular plural
nominative puhelin puhelimet
accusative nom. puhelin puhelimet
gen. puhelimen
genitive puhelimen puhelimien
puhelinten
partitive puhelinta puhelimia
inessive puhelimessa puhelimissa
elative puhelimesta puhelimista
illative puhelimeen puhelimiin
adessive puhelimella puhelimilla
ablative puhelimelta puhelimilta
allative puhelimelle puhelimille
essive puhelimena puhelimina
translative puhelimeksi puhelimiksi
instructive puhelimin
abessive puhelimetta puhelimitta
comitative puhelimineen
Possessive forms of puhelin (type kytkin)
possessor singular plural
1st person puhelimeni puhelimemme
2nd person puhelimesi puhelimenne
3rd person puhelimensa

SynonymsEdit

Derived termsEdit

CompoundsEdit

Related termsEdit

VerbEdit

puhelin

  1. First-person singular indicative past form of puhella.
    {{ux|fi|Puhelin puhelimessa.|I chattered on the telephone.}