rьbakka

Ingrian

Rьbakka.

Etymology

Borrowed from Russian рыбак (rybak).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈrɨbɑkːɑ/, [ˈrɨbɑkː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈrɨbɑkːɑ/, [ˈrɨb̥ɑkːɑ]
• Rhymes: -ɨbɑkː, -ɨbɑkːɑ
• Hyphenation: rь‧bak‧ka

Noun

rьbakka

1. fisherman
   • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 76:

     Rьbakka mäni merelle.

     The fisherman went to sea.

Declension

Declension of rьbakka (type 3/kana, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	rьbakka	rьbakat
genitive	rьbakan	rьbakkoin
partitive	rьbakkaa	rьbakkoja
illative	rьbakkaa	rьbakkoihe
inessive	rьbakaas	rьbakois
elative	rьbakast	rьbakoist
allative	rьbakalle	rьbakoille
adessive	rьbakaal	rьbakoil
ablative	rьbakalt	rьbakoilt
translative	rьbakaks	rьbakoiks
essive	rьbakkanna, rьbakkaan	rьbakkoinna, rьbakkoin
exessive1)	rьbakkant	rьbakkoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• kalastaja, kalamees

References

• V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[2], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 8
• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 476