raivostunut

FinnishEdit

EtymologyEdit

raivostua +‎ -nut

VerbEdit

raivostunut

  1. Past indicative connegative form of raivostua.

ParticipleEdit

raivostunut

  1. Past active participle of raivostua.

AdjectiveEdit

raivostunut (comparative raivostuneempi, superlative raivostunein)

  1. furious, exasperated, infuriated, apoplectic, irate, wrathful, enraged, raging (feeling great anger, extremely angry)

DeclensionEdit

Inflection of raivostunut (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
nominative raivostunut raivostuneet
genitive raivostuneen raivostuneiden
raivostuneitten
partitive raivostunutta raivostuneita
illative raivostuneeseen raivostuneisiin
raivostuneihin
singular plural
nominative raivostunut raivostuneet
accusative nom. raivostunut raivostuneet
gen. raivostuneen
genitive raivostuneen raivostuneiden
raivostuneitten
partitive raivostunutta raivostuneita
inessive raivostuneessa raivostuneissa
elative raivostuneesta raivostuneista
illative raivostuneeseen raivostuneisiin
raivostuneihin
adessive raivostuneella raivostuneilla
ablative raivostuneelta raivostuneilta
allative raivostuneelle raivostuneille
essive raivostuneena raivostuneina
translative raivostuneeksi raivostuneiksi
instructive raivostunein
abessive raivostuneetta raivostuneitta
comitative raivostuneine
Possessive forms of raivostunut (type kuollut)
possessor singular plural
1st person raivostuneeni raivostuneemme
2nd person raivostuneesi raivostuneenne
3rd person raivostuneensa
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.

SynonymsEdit

Coordinate termsEdit