retupääskö

Ingrian

Retupääskö.

Etymology

From retu (“dirt”) +‎ pääskö (“swallow”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈretuˌpæːskø/, [ˈre̞tuˌpæːs̠kø̞̥̆]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈretuˌpæːskøi̯/, [ˈre̞d̥uˌpæːʃkø̞i̯]
• Rhymes: -æːskø, -æːskøi̯
• Hyphenation: re‧tu‧pääs‧kö

Noun

retupääskö

1. house martin

Declension

Declension of retupääskö (type 4/koivu, k- gradation)
	singular	plural
nominative	retupääskö	retupääsöt
genitive	retupääsön	retupääsköin, retupääskölöin
partitive	retupääsköä	retupääsköjä, retupääskölöjä
illative	retupääsköö	retupääsköi, retupääskölöihe
inessive	retupääsöös	retupääsöis, retupääskölöis
elative	retupääsöst	retupääsöist, retupääskölöist
allative	retupääsölle	retupääsöille, retupääskölöille
adessive	retupääsööl	retupääsöil, retupääskölöil
ablative	retupääsölt	retupääsöilt, retupääskölöilt
translative	retupääsöks	retupääsöiks, retupääskölöiks
essive	retupääskönnä, retupääsköön	retupääsköinnä, retupääskölöinnä, retupääsköin, retupääskölöin
exessive1)	retupääskönt	retupääsköint, retupääskölöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 455