rikittää

Finnish

Etymology

rikki +‎ -ttää

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrikitːæːˣ/, [ˈrik̟it̪ːæː(ʔ)]
• Rhymes: -ikitːæː
• Syllabification^(key): ri‧kit‧tää

Verb

rikittää

1. (transitive, chemistry) to sulfur, sulfurate, sulphurate (to treat with sulfur)

Conjugation

Inflection of rikittää (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rikitän	en rikitä	1st sing.	olen rikittänyt	en ole rikittänyt
2nd sing.		rikität	et rikitä	2nd sing.	olet rikittänyt	et ole rikittänyt
3rd sing.		rikittää	ei rikitä	3rd sing.	on rikittänyt	ei ole rikittänyt
1st plur.		rikitämme	emme rikitä	1st plur.	olemme rikittäneet	emme ole rikittäneet
2nd plur.		rikitätte	ette rikitä	2nd plur.	olette rikittäneet	ette ole rikittäneet
3rd plur.		rikittävät	eivät rikitä	3rd plur.	ovat rikittäneet	eivät ole rikittäneet
passive		rikitetään	ei rikitetä	passive	on rikitetty	ei ole rikitetty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rikitin	en rikittänyt	1st sing.	olin rikittänyt	en ollut rikittänyt
2nd sing.		rikitit	et rikittänyt	2nd sing.	olit rikittänyt	et ollut rikittänyt
3rd sing.		rikitti	ei rikittänyt	3rd sing.	oli rikittänyt	ei ollut rikittänyt
1st plur.		rikitimme	emme rikittäneet	1st plur.	olimme rikittäneet	emme olleet rikittäneet
2nd plur.		rikititte	ette rikittäneet	2nd plur.	olitte rikittäneet	ette olleet rikittäneet
3rd plur.		rikittivät	eivät rikittäneet	3rd plur.	olivat rikittäneet	eivät olleet rikittäneet
passive		rikitettiin	ei rikitetty	passive	oli rikitetty	ei ollut rikitetty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rikittäisin	en rikittäisi	1st sing.	olisin rikittänyt	en olisi rikittänyt
2nd sing.		rikittäisit	et rikittäisi	2nd sing.	olisit rikittänyt	et olisi rikittänyt
3rd sing.		rikittäisi	ei rikittäisi	3rd sing.	olisi rikittänyt	ei olisi rikittänyt
1st plur.		rikittäisimme	emme rikittäisi	1st plur.	olisimme rikittäneet	emme olisi rikittäneet
2nd plur.		rikittäisitte	ette rikittäisi	2nd plur.	olisitte rikittäneet	ette olisi rikittäneet
3rd plur.		rikittäisivät	eivät rikittäisi	3rd plur.	olisivat rikittäneet	eivät olisi rikittäneet
passive		rikitettäisiin	ei rikitettäisi	passive	olisi rikitetty	ei olisi rikitetty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		rikitä	älä rikitä	2nd sing.	—	—
3rd sing.		rikittäköön	älköön rikittäkö	3rd sing.	olkoon rikittänyt	älköön olko rikittänyt
1st plur.		rikittäkäämme	älkäämme rikittäkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		rikittäkää	älkää rikittäkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		rikittäkööt	älkööt rikittäkö	3rd plur.	olkoot rikittäneet	älkööt olko rikittäneet
passive		rikitettäköön	älköön rikitettäkö	passive	olkoon rikitetty	älköön olko rikitetty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rikittänen	en rikittäne	1st sing.	lienen rikittänyt	en liene rikittänyt
2nd sing.		rikittänet	et rikittäne	2nd sing.	lienet rikittänyt	et liene rikittänyt
3rd sing.		rikittänee	ei rikittäne	3rd sing.	lienee rikittänyt	ei liene rikittänyt
1st plur.		rikittänemme	emme rikittäne	1st plur.	lienemme rikittäneet	emme liene rikittäneet
2nd plur.		rikittänette	ette rikittäne	2nd plur.	lienette rikittäneet	ette liene rikittäneet
3rd plur.		rikittänevät	eivät rikittäne	3rd plur.	lienevät rikittäneet	eivät liene rikittäneet
passive		rikitettäneen	ei rikitettäne	passive	lienee rikitetty	ei liene rikitetty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		rikittää		present	rikittävä	rikitettävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st rikittääkseni rikittääksemme 2nd rikittääksesi rikittääksenne 3rd rikittääkseen rikittääksensä		past	rikittänyt	rikitetty
2nd	inessive2	rikittäessä	rikitettäessä	agent4	rikittämä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st rikittäessäni rikittäessämme 2nd rikittäessäsi rikittäessänne 3rd rikittäessään rikittäessänsä		negative	rikittämätön
	instructive	rikittäen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form rikittää does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	rikittämässä	—
	elative	rikittämästä	—
	illative	rikittämään	—
	adessive	rikittämällä	—
	abessive	rikittämättä	—
	instructive	rikittämän	rikitettämän
4th3	verbal noun	rikittäminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st rikittämäisilläni rikittämäisillämme 2nd rikittämäisilläsi rikittämäisillänne 3rd rikittämäisillään rikittämäisillänsä

Anagrams

• kirittää