särmätä

Finnish

Etymology

särmä +‎ -tä

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsærmætæˣ/, [ˈs̠ærmæt̪æ(ʔ)]
• Rhymes: -ærmætæ
• Syllabification^(key): sär‧mä‧tä

Verb

särmätä

1. (transitive) to press, to stamp, to chamfer, to bend
2. (military) to blouse

Conjugation

Inflection of särmätä (Kotus type 73/salata, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		särmään	en särmää	1st sing.	olen särmännyt	en ole särmännyt
2nd sing.		särmäät	et särmää	2nd sing.	olet särmännyt	et ole särmännyt
3rd sing.		särmää	ei särmää	3rd sing.	on särmännyt	ei ole särmännyt
1st plur.		särmäämme	emme särmää	1st plur.	olemme särmänneet	emme ole särmänneet
2nd plur.		särmäätte	ette särmää	2nd plur.	olette särmänneet	ette ole särmänneet
3rd plur.		särmäävät	eivät särmää	3rd plur.	ovat särmänneet	eivät ole särmänneet
passive		särmätään	ei särmätä	passive	on särmätty	ei ole särmätty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		särmäsin	en särmännyt	1st sing.	olin särmännyt	en ollut särmännyt
2nd sing.		särmäsit	et särmännyt	2nd sing.	olit särmännyt	et ollut särmännyt
3rd sing.		särmäsi	ei särmännyt	3rd sing.	oli särmännyt	ei ollut särmännyt
1st plur.		särmäsimme	emme särmänneet	1st plur.	olimme särmänneet	emme olleet särmänneet
2nd plur.		särmäsitte	ette särmänneet	2nd plur.	olitte särmänneet	ette olleet särmänneet
3rd plur.		särmäsivät	eivät särmänneet	3rd plur.	olivat särmänneet	eivät olleet särmänneet
passive		särmättiin	ei särmätty	passive	oli särmätty	ei ollut särmätty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		särmäisin	en särmäisi	1st sing.	olisin särmännyt	en olisi särmännyt
2nd sing.		särmäisit	et särmäisi	2nd sing.	olisit särmännyt	et olisi särmännyt
3rd sing.		särmäisi	ei särmäisi	3rd sing.	olisi särmännyt	ei olisi särmännyt
1st plur.		särmäisimme	emme särmäisi	1st plur.	olisimme särmänneet	emme olisi särmänneet
2nd plur.		särmäisitte	ette särmäisi	2nd plur.	olisitte särmänneet	ette olisi särmänneet
3rd plur.		särmäisivät	eivät särmäisi	3rd plur.	olisivat särmänneet	eivät olisi särmänneet
passive		särmättäisiin	ei särmättäisi	passive	olisi särmätty	ei olisi särmätty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		särmää	älä särmää	2nd sing.	—	—
3rd sing.		särmätköön	älköön särmätkö	3rd sing.	olkoon särmännyt	älköön olko särmännyt
1st plur.		särmätkäämme	älkäämme särmätkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		särmätkää	älkää särmätkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		särmätkööt	älkööt särmätkö	3rd plur.	olkoot särmänneet	älkööt olko särmänneet
passive		särmättäköön	älköön särmättäkö	passive	olkoon särmätty	älköön olko särmätty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		särmännen	en särmänne	1st sing.	lienen särmännyt	en liene särmännyt
2nd sing.		särmännet	et särmänne	2nd sing.	lienet särmännyt	et liene särmännyt
3rd sing.		särmännee	ei särmänne	3rd sing.	lienee särmännyt	ei liene särmännyt
1st plur.		särmännemme	emme särmänne	1st plur.	lienemme särmänneet	emme liene särmänneet
2nd plur.		särmännette	ette särmänne	2nd plur.	lienette särmänneet	ette liene särmänneet
3rd plur.		särmännevät	eivät särmänne	3rd plur.	lienevät särmänneet	eivät liene särmänneet
passive		särmättäneen	ei särmättäne	passive	lienee särmätty	ei liene särmätty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		särmätä		present	särmäävä	särmättävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st särmätäkseni särmätäksemme 2nd särmätäksesi särmätäksenne 3rd särmätäkseen särmätäksensä		past	särmännyt	särmätty
2nd	inessive2	särmätessä	särmättäessä	agent3	särmäämä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st särmätessäni särmätessämme 2nd särmätessäsi särmätessänne 3rd särmätessään särmätessänsä		negative	särmäämätön
	instructive	särmäten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	särmäämässä	—
	elative	särmäämästä	—
	illative	särmäämään	—
	adessive	särmäämällä	—
	abessive	särmäämättä	—
	instructive	särmäämän	särmättämän
4th4	verbal noun	särmääminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st särmäämäisilläni särmäämäisillämme 2nd särmäämäisilläsi särmäämäisillänne 3rd särmäämäisillään särmäämäisillänsä

Derived terms

• särmäys

 

Further reading

• “särmätä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03