sööjä

See also: sooja

Ingrian

Etymology

From söö- (“to eat”) +‎ -jä. Akin to Finnish syöjä.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈsøːjæ/, [ˈs̠øːj]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈsøːjæ/, [ˈʃø̝ːjæ]
• Rhymes: -øːj, -øːjæ
• Hyphenation: söö‧jä

Noun

sööjä

1. eater
   • 1937, N. A. Iljin, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (kolmas osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 7:

     Maata oli vähä, a paljo oli i bobulija, kel ei olt ensikää maata, a perrees oli sööjiä;

     There was little land, and many were landless farmers, who didn't have any land at all, but there were eaters in [their] families;

Declension

Declension of sööjä (type 3/koira, no gradation)
	singular	plural
nominative	sööjä	sööjät
genitive	sööjän	sööjiin
partitive	sööjää	sööjiä
illative	sööjää	sööjii
inessive	sööjääs	sööjiis
elative	sööjäst	sööjist
allative	sööjälle	sööjille
adessive	sööjääl	sööjiil
ablative	sööjält	sööjilt
translative	sööjäks	sööjiks
essive	sööjännä, sööjään	sööjinnä, sööjiin
exessive1)	sööjänt	sööjint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• jyvänsööjä
• kasvonsööjä
• seemensööjä
• sikiäissööjä