sokkia

Ingrian

Etymology 1

From Proto-Finnic *sokëda. Cognates include Finnish sokea and Estonian sõge.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈsokiɑ/, [ˈs̠o̞kːe̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈsokiɑ/, [ˈʃo̞kˑiɑ]
• Rhymes: -okeː, -okiɑ
• Hyphenation: sok‧ki‧a

Adjective

sokkia (comparative sokkiamp)

1. blind
   • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 6:

     Miä muissin, kui möö hulkuimma metsää mööt, yhenlain ku sokkiat, ja nyt kovin meinaisin oppihussa löytämää teetä, samalviittää kui pioneerat.

     I remembered, how we wandered along the forest, like we were blind, and now I really decided to learn to find the way, just like the pioneers.

Declension

Declension of sokkia (type 3/kana, no gradation)
	singular	plural
nominative	sokkia	sokkiat
genitive	sokkian	sokkioin
partitive	sokkiaa	sokkioja
illative	sokkiaa	sokkioihe
inessive	sokkiaas	sokkiois
elative	sokkiast	sokkioist
allative	sokkialle	sokkioille
adessive	sokkiaal	sokkioil
ablative	sokkialt	sokkioilt
translative	sokkiaks	sokkioiks
essive	sokkianna, sokkiaan	sokkioinna, sokkioin
exessive1)	sokkiant	sokkioint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• soata
• soeta

 

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈsokːijɑ/, [ˈs̠o̞kːĭj]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈsokːiɑ/, [ˈʃo̞kːiɑ]
• Rhymes: -okːij, -okːiɑ
• Hyphenation: sok‧ki‧a

Noun

sokkia

1. partitive plural of sokka

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 537