sorttu

Ingrian

Alternative forms

• sortti

Etymology

Borrowed from Russian сорт (sort).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈsortːu/, [ˈs̠o̞rtːŭ̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈsortːu/, [ˈʃo̞rtːu]
• Rhymes: -ortːu
• Hyphenation: sort‧tu

Noun

sorttu

1. sort, type
   • 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. J. Molotsova, Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 20:

     Nykyisiil ajoil ono jo 120 sorttua kapustaa.

     In modern times there are already 120 sorts of cabbage.

Declension

Declension of sorttu (type 4/koivu, tt-t gradation)
	singular	plural
nominative	sorttu	sortut
genitive	sortun	sorttuin, sorttuloin
partitive	sorttua	sorttuja, sorttuloja
illative	sorttuu	sorttui, sorttuloihe
inessive	sortuus	sortuis, sorttulois
elative	sortust	sortuist, sorttuloist
allative	sortulle	sortuille, sorttuloille
adessive	sortuul	sortuil, sorttuloil
ablative	sortult	sortuilt, sorttuloilt
translative	sortuks	sortuiks, sorttuloiks
essive	sorttunna, sorttuun	sorttuinna, sorttuloinna, sorttuin, sorttuloin
exessive1)	sorttunt	sorttuint, sorttuloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 541