sumeilla

Finnish

Etymology 1

sumea +‎ -illa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsumei̯lːɑˣ/, [ˈs̠ume̞i̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -umeilːɑ
• Syllabification^(key): su‧meil‧la

Verb

sumeilla

1. (intransitive, used in the negative) to hesitate, to shy away (from)

Conjugation

Inflection of sumeilla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sumeilen	en sumeile	1st sing.	olen sumeillut	en ole sumeillut
2nd sing.		sumeilet	et sumeile	2nd sing.	olet sumeillut	et ole sumeillut
3rd sing.		sumeilee	ei sumeile	3rd sing.	on sumeillut	ei ole sumeillut
1st plur.		sumeilemme	emme sumeile	1st plur.	olemme sumeilleet	emme ole sumeilleet
2nd plur.		sumeilette	ette sumeile	2nd plur.	olette sumeilleet	ette ole sumeilleet
3rd plur.		sumeilevat	eivät sumeile	3rd plur.	ovat sumeilleet	eivät ole sumeilleet
passive		sumeillaan	ei sumeilla	passive	on sumeiltu	ei ole sumeiltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sumeilin	en sumeillut	1st sing.	olin sumeillut	en ollut sumeillut
2nd sing.		sumeilit	et sumeillut	2nd sing.	olit sumeillut	et ollut sumeillut
3rd sing.		sumeili	ei sumeillut	3rd sing.	oli sumeillut	ei ollut sumeillut
1st plur.		sumeilimme	emme sumeilleet	1st plur.	olimme sumeilleet	emme olleet sumeilleet
2nd plur.		sumeilitte	ette sumeilleet	2nd plur.	olitte sumeilleet	ette olleet sumeilleet
3rd plur.		sumeilivat	eivät sumeilleet	3rd plur.	olivat sumeilleet	eivät olleet sumeilleet
passive		sumeiltiin	ei sumeiltu	passive	oli sumeiltu	ei ollut sumeiltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sumeilisin	en sumeilisi	1st sing.	olisin sumeillut	en olisi sumeillut
2nd sing.		sumeilisit	et sumeilisi	2nd sing.	olisit sumeillut	et olisi sumeillut
3rd sing.		sumeilisi	ei sumeilisi	3rd sing.	olisi sumeillut	ei olisi sumeillut
1st plur.		sumeilisimme	emme sumeilisi	1st plur.	olisimme sumeilleet	emme olisi sumeilleet
2nd plur.		sumeilisitte	ette sumeilisi	2nd plur.	olisitte sumeilleet	ette olisi sumeilleet
3rd plur.		sumeilisivat	eivät sumeilisi	3rd plur.	olisivat sumeilleet	eivät olisi sumeilleet
passive		sumeiltaisiin	ei sumeiltaisi	passive	olisi sumeiltu	ei olisi sumeiltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		sumeile	älä sumeile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		sumeilkoon	älköön sumeilko	3rd sing.	olkoon sumeillut	älköön olko sumeillut
1st plur.		sumeilkaamme	älkäämme sumeilko	1st plur.	—	—
2nd plur.		sumeilkaa	älkää sumeilko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		sumeilkoot	älkööt sumeilko	3rd plur.	olkoot sumeilleet	älkööt olko sumeilleet
passive		sumeiltakoon	älköön sumeiltako	passive	olkoon sumeiltu	älköön olko sumeiltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sumeillen	en sumeille	1st sing.	lienen sumeillut	en liene sumeillut
2nd sing.		sumeillet	et sumeille	2nd sing.	lienet sumeillut	et liene sumeillut
3rd sing.		sumeillee	ei sumeille	3rd sing.	lienee sumeillut	ei liene sumeillut
1st plur.		sumeillemme	emme sumeille	1st plur.	lienemme sumeilleet	emme liene sumeilleet
2nd plur.		sumeillette	ette sumeille	2nd plur.	lienette sumeilleet	ette liene sumeilleet
3rd plur.		sumeillevat	eivät sumeille	3rd plur.	lienevät sumeilleet	eivät liene sumeilleet
passive		sumeiltaneen	ei sumeiltane	passive	lienee sumeiltu	ei liene sumeiltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		sumeilla		present	sumeileva	sumeiltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st sumeillakseni sumeillaksemme 2nd sumeillaksesi sumeillaksenne 3rd sumeillakseen sumeillaksensa		past	sumeillut	sumeiltu
2nd	inessive2	sumeillessa	sumeiltaessa	agent3	sumeilema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st sumeillessani sumeillessamme 2nd sumeillessasi sumeillessanne 3rd sumeillessaan sumeillessansa		negative	sumeilematon
	instructive	sumeillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	sumeilemassa	—
	elative	sumeilemasta	—
	illative	sumeilemaan	—
	adessive	sumeilemalla	—
	abessive	sumeilematta	—
	instructive	sumeileman	sumeiltaman
4th4	verbal noun	sumeileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st sumeilemaisillani sumeilemaisillamme 2nd sumeilemaisillasi sumeilemaisillanne 3rd sumeilemaisillaan sumeilemaisillansa

Derived terms

• sumeilematon

 

Further reading

• “sumeilla”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsumei̯lːɑ/, [ˈs̠ume̞i̯lːɑ̝]
• Rhymes: -umeilːɑ
• Syllabification^(key): su‧meil‧la

Adjective

sumeilla

1. adessive plural of sumea