Finnish edit

Etymology edit

supistaa +‎ -ua

Pronunciation edit

  • IPA(key): /ˈsupistuɑˣ/, [ˈs̠upis̠ˌtuɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -uɑ
  • Syllabification(key): su‧pis‧tu‧a

Verb edit

supistua

  1. (intransitive) to contract (to draw together or nearer; to shorten, narrow, or lessen)
  2. (intransitive, mathematics) to cancel out, to cancel

Conjugation edit

Inflection of supistua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. supistun en supistu 1st sing. olen supistunut en ole supistunut
2nd sing. supistut et supistu 2nd sing. olet supistunut et ole supistunut
3rd sing. supistuu ei supistu 3rd sing. on supistunut ei ole supistunut
1st plur. supistumme emme supistu 1st plur. olemme supistuneet emme ole supistuneet
2nd plur. supistutte ette supistu 2nd plur. olette supistuneet ette ole supistuneet
3rd plur. supistuvat eivät supistu 3rd plur. ovat supistuneet eivät ole supistuneet
passive supistutaan ei supistuta passive on supistuttu ei ole supistuttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. supistuin en supistunut 1st sing. olin supistunut en ollut supistunut
2nd sing. supistuit et supistunut 2nd sing. olit supistunut et ollut supistunut
3rd sing. supistui ei supistunut 3rd sing. oli supistunut ei ollut supistunut
1st plur. supistuimme emme supistuneet 1st plur. olimme supistuneet emme olleet supistuneet
2nd plur. supistuitte ette supistuneet 2nd plur. olitte supistuneet ette olleet supistuneet
3rd plur. supistuivat eivät supistuneet 3rd plur. olivat supistuneet eivät olleet supistuneet
passive supistuttiin ei supistuttu passive oli supistuttu ei ollut supistuttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. supistuisin en supistuisi 1st sing. olisin supistunut en olisi supistunut
2nd sing. supistuisit et supistuisi 2nd sing. olisit supistunut et olisi supistunut
3rd sing. supistuisi ei supistuisi 3rd sing. olisi supistunut ei olisi supistunut
1st plur. supistuisimme emme supistuisi 1st plur. olisimme supistuneet emme olisi supistuneet
2nd plur. supistuisitte ette supistuisi 2nd plur. olisitte supistuneet ette olisi supistuneet
3rd plur. supistuisivat eivät supistuisi 3rd plur. olisivat supistuneet eivät olisi supistuneet
passive supistuttaisiin ei supistuttaisi passive olisi supistuttu ei olisi supistuttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. supistu älä supistu 2nd sing.
3rd sing. supistukoon älköön supistuko 3rd sing. olkoon supistunut älköön olko supistunut
1st plur. supistukaamme älkäämme supistuko 1st plur.
2nd plur. supistukaa älkää supistuko 2nd plur.
3rd plur. supistukoot älkööt supistuko 3rd plur. olkoot supistuneet älkööt olko supistuneet
passive supistuttakoon älköön supistuttako passive olkoon supistuttu älköön olko supistuttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. supistunen en supistune 1st sing. lienen supistunut en liene supistunut
2nd sing. supistunet et supistune 2nd sing. lienet supistunut et liene supistunut
3rd sing. supistunee ei supistune 3rd sing. lienee supistunut ei liene supistunut
1st plur. supistunemme emme supistune 1st plur. lienemme supistuneet emme liene supistuneet
2nd plur. supistunette ette supistune 2nd plur. lienette supistuneet ette liene supistuneet
3rd plur. supistunevat eivät supistune 3rd plur. lienevät supistuneet eivät liene supistuneet
passive supistuttaneen ei supistuttane passive lienee supistuttu ei liene supistuttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st supistua present supistuva supistuttava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st supistuakseni supistuaksemme
2nd supistuaksesi supistuaksenne
3rd supistuakseen
supistuaksensa
past supistunut supistuttu
2nd inessive2 supistuessa supistuttaessa agent3 supistuma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st supistuessani supistuessamme
2nd supistuessasi supistuessanne
3rd supistuessaan
supistuessansa
negative supistumaton
instructive supistuen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive supistumassa
elative supistumasta
illative supistumaan
adessive supistumalla
abessive supistumatta
instructive supistuman supistuttaman
4th4 verbal noun supistuminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st supistumaisillani supistumaisillamme
2nd supistumaisillasi supistumaisillanne
3rd supistumaisillaan
supistumaisillansa

Related terms edit

Further reading edit

Anagrams edit