tooppi

Ingrian

Tooppi.

Etymology

Ultimately from Middle Low German stōp. Akin to Finnish tuoppi.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈtoːpːi/, [ˈtoːpʲː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈtoːpːi/, [ˈto̝ːpːi]
• Rhymes: -oːpʲː, -oːpːi
• Hyphenation: toop‧pi

Noun

tooppi

1. stein, tankard (beer mug)

Declension

Declension of tooppi (type 5/vahti, pp-p gradation)
	singular	plural
nominative	tooppi	toopit
genitive	toopin	tooppiin, tooppiloin
partitive	tooppia	tooppija, tooppiloja
illative	tooppii	tooppii, tooppiloihe
inessive	toopiis	tooppiis, tooppilois
elative	toopist	tooppiist, tooppiloist
allative	toopille	tooppiille, tooppiloille
adessive	toopiil	tooppiil, tooppiloil
ablative	toopilt	tooppiilt, tooppiloilt
translative	toopiks	tooppiiks, tooppiloiks
essive	tooppinna, tooppiin	tooppiinna, tooppiloinna, tooppiin, tooppiloin
exessive1)	tooppint	tooppiint, tooppiloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• toohitooppi

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 595