tunku
English edit
Noun edit
tunku (plural tunkus)
Finnish edit
Etymology edit
Pronunciation edit
Noun edit
tunku
Declension edit
Inflection of tunku (Kotus type 1*G/valo, nk-ng gradation) | ||||
---|---|---|---|---|
nominative | tunku | tungut | ||
genitive | tungun | tunkujen | ||
partitive | tunkua | tunkuja | ||
illative | tunkuun | tunkuihin | ||
singular | plural | |||
nominative | tunku | tungut | ||
accusative | nom. | tunku | tungut | |
gen. | tungun | |||
genitive | tungun | tunkujen | ||
partitive | tunkua | tunkuja | ||
inessive | tungussa | tunguissa | ||
elative | tungusta | tunguista | ||
illative | tunkuun | tunkuihin | ||
adessive | tungulla | tunguilla | ||
ablative | tungulta | tunguilta | ||
allative | tungulle | tunguille | ||
essive | tunkuna | tunkuina | ||
translative | tunguksi | tunguiksi | ||
abessive | tungutta | tunguitta | ||
instructive | — | tunguin | ||
comitative | See the possessive forms below. |
Further reading edit
- “tunku”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03
Anagrams edit
Hausa edit
Pronunciation edit
Noun edit
tùnkū m (plural tùnkunā̀, possessed form tùnkun)