tuulo

Ingrian

Etymology

From tuuli (“wind”) +‎ -o.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈtuːlo/, [ˈtuːɫŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈtuːloi̯/, [ˈtuːɫo̞i̯]
• Rhymes: -uːlo, -uːloi̯
• Hyphenation: tuu‧lo

Noun

tuulo

1. (folk poetic) Synonym of tuuli
   • 1915, Volmari Porkka, quoting Oute Loan kylästä, “1140. Soikkola, Tarinaisi, III2”, in Väinö Salminen, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot‎^[1], volume III1, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 13-14:

     Tuli tuuloi aivoin tuima // Meroin viihkura vihhain.

     A wind came, completely grim, // The angry wind of the sea.

Declension

Declension of tuulo (type 4/koivu, no gradation)
	singular	plural
nominative	tuulo	tuulot
genitive	tuulon	tuuloin, tuuloloin
partitive	tuuloa	tuuloja, tuuloloja
illative	tuuloo	tuuloi, tuuloloihe
inessive	tuuloos	tuulois, tuulolois
elative	tuulost	tuuloist, tuuloloist
allative	tuulolle	tuuloille, tuuloloille
adessive	tuulool	tuuloil, tuuloloil
ablative	tuulolt	tuuloilt, tuuloloilt
translative	tuuloks	tuuloiks, tuuloloiks
essive	tuulonna, tuuloon	tuuloinna, tuuloloinna, tuuloin, tuuloloin
exessive1)	tuulont	tuuloint, tuuloloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• (diminutive) tuuloin