ultrata

Finnish

Etymology

ultra- +‎ -ata

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈultrɑtɑˣ/, [ˈul̪t̪rɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ultrɑtɑ
• Syllabification^(key): ult‧ra‧ta

Verb

ultrata (informal)

1. (transitive) to ultrasound (subject to ultrasonography)

Conjugation

Inflection of ultrata (Kotus type 73/salata, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ultraan	en ultraa	1st sing.	olen ultrannut	en ole ultrannut
2nd sing.		ultraat	et ultraa	2nd sing.	olet ultrannut	et ole ultrannut
3rd sing.		ultraa	ei ultraa	3rd sing.	on ultrannut	ei ole ultrannut
1st plur.		ultraamme	emme ultraa	1st plur.	olemme ultranneet	emme ole ultranneet
2nd plur.		ultraatte	ette ultraa	2nd plur.	olette ultranneet	ette ole ultranneet
3rd plur.		ultraavat	eivät ultraa	3rd plur.	ovat ultranneet	eivät ole ultranneet
passive		ultrataan	ei ultrata	passive	on ultrattu	ei ole ultrattu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ultrasin	en ultrannut	1st sing.	olin ultrannut	en ollut ultrannut
2nd sing.		ultrasit	et ultrannut	2nd sing.	olit ultrannut	et ollut ultrannut
3rd sing.		ultrasi	ei ultrannut	3rd sing.	oli ultrannut	ei ollut ultrannut
1st plur.		ultrasimme	emme ultranneet	1st plur.	olimme ultranneet	emme olleet ultranneet
2nd plur.		ultrasitte	ette ultranneet	2nd plur.	olitte ultranneet	ette olleet ultranneet
3rd plur.		ultrasivat	eivät ultranneet	3rd plur.	olivat ultranneet	eivät olleet ultranneet
passive		ultrattiin	ei ultrattu	passive	oli ultrattu	ei ollut ultrattu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ultraisin	en ultraisi	1st sing.	olisin ultrannut	en olisi ultrannut
2nd sing.		ultraisit	et ultraisi	2nd sing.	olisit ultrannut	et olisi ultrannut
3rd sing.		ultraisi	ei ultraisi	3rd sing.	olisi ultrannut	ei olisi ultrannut
1st plur.		ultraisimme	emme ultraisi	1st plur.	olisimme ultranneet	emme olisi ultranneet
2nd plur.		ultraisitte	ette ultraisi	2nd plur.	olisitte ultranneet	ette olisi ultranneet
3rd plur.		ultraisivat	eivät ultraisi	3rd plur.	olisivat ultranneet	eivät olisi ultranneet
passive		ultrattaisiin	ei ultrattaisi	passive	olisi ultrattu	ei olisi ultrattu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		ultraa	älä ultraa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		ultratkoon	älköön ultratko	3rd sing.	olkoon ultrannut	älköön olko ultrannut
1st plur.		ultratkaamme	älkäämme ultratko	1st plur.	—	—
2nd plur.		ultratkaa	älkää ultratko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		ultratkoot	älkööt ultratko	3rd plur.	olkoot ultranneet	älkööt olko ultranneet
passive		ultrattakoon	älköön ultrattako	passive	olkoon ultrattu	älköön olko ultrattu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ultrannen	en ultranne	1st sing.	lienen ultrannut	en liene ultrannut
2nd sing.		ultrannet	et ultranne	2nd sing.	lienet ultrannut	et liene ultrannut
3rd sing.		ultrannee	ei ultranne	3rd sing.	lienee ultrannut	ei liene ultrannut
1st plur.		ultrannemme	emme ultranne	1st plur.	lienemme ultranneet	emme liene ultranneet
2nd plur.		ultrannette	ette ultranne	2nd plur.	lienette ultranneet	ette liene ultranneet
3rd plur.		ultrannevat	eivät ultranne	3rd plur.	lienevät ultranneet	eivät liene ultranneet
passive		ultrattaneen	ei ultrattane	passive	lienee ultrattu	ei liene ultrattu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		ultrata		present	ultraava	ultrattava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ultratakseni ultrataksemme 2nd ultrataksesi ultrataksenne 3rd ultratakseen ultrataksensa		past	ultrannut	ultrattu
2nd	inessive2	ultratessa	ultrattaessa	agent3	ultraama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st ultratessani ultratessamme 2nd ultratessasi ultratessanne 3rd ultratessaan ultratessansa		negative	ultraamaton
	instructive	ultraten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	ultraamassa	—
	elative	ultraamasta	—
	illative	ultraamaan	—
	adessive	ultraamalla	—
	abessive	ultraamatta	—
	instructive	ultraaman	ultrattaman
4th4	verbal noun	ultraaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ultraamaisillani ultraamaisillamme 2nd ultraamaisillasi ultraamaisillanne 3rd ultraamaisillaan ultraamaisillansa

Further reading

• “ultrata”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04