värttänä

Ingrian

Kolt värttänää.

Etymology

Borrowed from Old East Slavic веретено (vereteno). Cognates include Finnish värttinä and Estonian värten.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋærtːænæ/, [ˈʋærtːən]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋærtːænæ/, [ˈʋærtːænæ]
• Rhymes: -ærtːæn, -ærtːænæ
• Hyphenation: värt‧tä‧nä

Noun

värttänä

1. spindle
2. spoke (of a wheel)

Declension

Declension of värttänä (type 3/koira, no gradation)
	singular	plural
nominative	värttänä	värttänät
genitive	värttänän	värttäniin
partitive	värttänää	värttäniä
illative	värttänää	värttänii
inessive	värttänääs	värttäniis
elative	värttänäst	värttänist
allative	värttänälle	värttänille
adessive	värttänääl	värttäniil
ablative	värttänält	värttänilt
translative	värttänäks	värttäniks
essive	värttänännä, värttänään	värttäninnä, värttäniin
exessive1)	värttänänt	värttänint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• värttänämato

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 686