värttänä

Ingrian

Kolt värttänää.

Etymology

Borrowed from Old East Slavic веретено (vereteno). Cognates include Finnish värttinä and Estonian värten.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋærtːænæ/, [ˈʋærtːən]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋærtːænæ/, [ˈʋærtːænæ]
• Rhymes: -ærtːæn, -ærtːænæ
• Hyphenation: värt‧tä‧nä

Noun

värttänä

1. spindle
2. spoke (of a wheel)

Declension

Declension of värttänä (type 3/kana, no gradation)
	singular	plural
nominative	värttänä	värttänät
genitive	värttänän	värttänöin
partitive	värttänää	värttänöjä
illative	värttänää	värttänöihe
inessive	värttänääs	värttänöis
elative	värttänäst	värttänöist
allative	värttänälle	värttänöille
adessive	värttänääl	värttänöil
ablative	värttänält	värttänöilt
translative	värttänäks	värttänöiks
essive	värttänännä, värttänään	värttänöinnä, värttänöin
exessive1)	värttänänt	värttänöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• värttänämato

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 686