västärö

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic [Term?], from Proto-Finnic *västä-.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋæstærø/, [ˈʋæs̠tərø̞̥̆]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋæstærøi̯/, [ˈʋæʃtærø̞i̯]
• Rhymes: -æstærø, -æstærøi̯
• Hyphenation: väs‧tä‧rö

Noun

västärö

1. Synonym of västö

Declension

Declension of västärö (type 4/koivu, no gradation)
	singular	plural
nominative	västärö	västäröt
genitive	västärön	västäröin, västärölöin
partitive	västäröä	västäröjä, västärölöjä
illative	västäröö	västäröihe, västärölöihe
inessive	västäröös	västäröis, västärölöis
elative	västäröst	västäröist, västärölöist
allative	västärölle	västäröille, västärölöille
adessive	västärööl	västäröil, västärölöil
ablative	västärölt	västäröilt, västärölöilt
translative	västäröks	västäröiks, västärölöiks
essive	västärönnä, västäröön	västäröinnä, västärölöinnä, västäröin, västärölöin
exessive1)	västärönt	västäröint, västärölöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 686