västö

Ingrian

Västö.

Etymology

From Proto-Finnic *västoi, from Proto-Finnic *västä-.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋæstø/, [ˈʋæs̠tø̞̥̆]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋæstøi̯/, [ˈʋæʃtø̞i̯]
• Rhymes: -æstø, -æstøi̯
• Hyphenation: väs‧tö

Noun

västö

1. white wagtail

Declension

Declension of västö (type 4/koivu, st-ss gradation)
	singular	plural
nominative	västö	vässöt
genitive	vässön	västöin, västölöin
partitive	västöä	västöjä, västölöjä
illative	västöö	västöi, västölöihe
inessive	vässöös	vässöis, västölöis
elative	vässöst	vässöist, västölöist
allative	vässölle	vässöille, västölöille
adessive	vässööl	vässöil, västölöil
ablative	vässölt	vässöilt, västölöilt
translative	vässöks	vässöiks, västölöiks
essive	västönnä, västöön	västöinnä, västölöinnä, västöin, västölöin
exessive1)	västönt	västöint, västölöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• västölintu, vääskö, västärö, liinavästi, liinavääskö, väistärikko, rantatiltti

Derived terms

• västölintu

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 686