varassos

Ingrian

Etymology

From varastaa (“to steal”) +‎ -os.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋɑrɑsːos/, [ˈʋɑrɑs̠ːŏ̞z̠]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋɑrɑsːos/, [ˈʋɑrɑʃːo̞ʒ̥]
• Rhymes: -ɑrɑsːos
• Hyphenation: va‧ras‧sos

Noun

varassos

1. theft

Declension

Declension of varassos (type 2/petos, no gradation)
	singular	plural
nominative	varassos	varassokset
genitive	varassoksen	varassoksiin
partitive	varassosta, varassost	varassoksia
illative	varassoksee	varassoksii
inessive	varassoksees	varassoksiis
elative	varassoksest	varassoksist
allative	varassokselle	varassoksille
adessive	varassokseel	varassoksiil
ablative	varassokselt	varassoksilt
translative	varassokseks	varassoksiks
essive	varassoksenna, varassokseen	varassoksinna, varassoksiin
exessive1)	varassoksent	varassoksint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 641