viihkura
Ingrian edit
Etymology edit
Borrowed from Old East Slavic *вихъръ (*vixŭrŭ), from Proto-Slavic *vixъrъ.
Pronunciation edit
- (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈʋiːhkurɑ/, [ˈʋiːxkŭr]
- (Soikkola) IPA(key): /ˈʋiːhkurɑ/, [ˈʋiːxkurɑ]
- Rhymes: -iːhkur, -iːhkurɑ
- Hyphenation: viih‧ku‧ra
Noun edit
viihkura
- strong wind; whirlwind
- 1915, Volmari Porkka, quoting Annu-nuorikko, “607. Narvusi, Pärspää, II1”, in Väinö Salminen, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot[1], volume III1, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 20-21:
- Tuuli tuuca, aivoin tuima, // Meren viihkura vihaine,
- A raincloud blew, completely grim, // The angry wind of the sea,
Declension edit
| Declension of viihkura (type 3/kana, no gradation) | ||
|---|---|---|
| singular | plural | |
| nominative | viihkura | viihkurat |
| genitive | viihkuran | viihkuroin |
| partitive | viihkuraa | viihkuroja |
| illative | viihkuraa | viihkuroihe |
| inessive | viihkuraas | viihkurois |
| elative | viihkurast | viihkuroist |
| allative | viihkuralle | viihkuroille |
| adessive | viihkuraal | viihkuroil |
| ablative | viihkuralt | viihkuroilt |
| translative | viihkuraks | viihkuroiks |
| essive | viihkuranna, viihkuraan | viihkuroinna, viihkuroin |
| exessive1) | viihkurant | viihkuroint |
| 1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive. | ||
References edit
- Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 672