viihkura

Ingrian

Etymology

Borrowed from Old East Slavic *вихъръ (*vixŭrŭ), from Proto-Slavic *vixъrъ.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋiːhkurɑ/, [ˈʋiːxkŭr]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋiːhkurɑ/, [ˈʋiːxkurɑ]
• Rhymes: -iːhkur, -iːhkurɑ
• Hyphenation: viih‧ku‧ra

Noun

viihkura

1. strong wind; whirlwind
   • 1915, Volmari Porkka, quoting Annu-nuorikko, “607. Narvusi, Pärspää, II1”, in Väinö Salminen, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot‎^[1], volume III1, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 20-21:

     Tuuli tuuca, aivoin tuima, // Meren viihkura vihaine,

     A raincloud blew, completely grim, // The angry wind of the sea,

Declension

Declension of viihkura (type 3/kana, no gradation)
	singular	plural
nominative	viihkura	viihkurat
genitive	viihkuran	viihkuroin
partitive	viihkuraa	viihkuroja
illative	viihkuraa	viihkuroihe
inessive	viihkuraas	viihkurois
elative	viihkurast	viihkuroist
allative	viihkuralle	viihkuroille
adessive	viihkuraal	viihkuroil
ablative	viihkuralt	viihkuroilt
translative	viihkuraks	viihkuroiks
essive	viihkuranna, viihkuraan	viihkuroinna, viihkuroin
exessive1)	viihkurant	viihkuroint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 672