vilautella

Finnish

Etymology

From vilauttaa +‎ -ella.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋilɑu̯telːɑˣ/, [ˈʋilɑ̝u̯ˌt̪e̞lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -elːɑ
• Syllabification^(key): vi‧lau‧tel‧la

Verb

vilautella

1. (transitive, usually atelic) frequentative of vilauttaa (“to flash”)

Conjugation

Inflection of vilautella (Kotus type 67*C/tulla, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vilauttelen	en vilauttele	1st sing.	olen vilautellut	en ole vilautellut
2nd sing.		vilauttelet	et vilauttele	2nd sing.	olet vilautellut	et ole vilautellut
3rd sing.		vilauttelee	ei vilauttele	3rd sing.	on vilautellut	ei ole vilautellut
1st plur.		vilauttelemme	emme vilauttele	1st plur.	olemme vilautelleet	emme ole vilautelleet
2nd plur.		vilauttelette	ette vilauttele	2nd plur.	olette vilautelleet	ette ole vilautelleet
3rd plur.		vilauttelevat	eivät vilauttele	3rd plur.	ovat vilautelleet	eivät ole vilautelleet
passive		vilautellaan	ei vilautella	passive	on vilauteltu	ei ole vilauteltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vilauttelin	en vilautellut	1st sing.	olin vilautellut	en ollut vilautellut
2nd sing.		vilauttelit	et vilautellut	2nd sing.	olit vilautellut	et ollut vilautellut
3rd sing.		vilautteli	ei vilautellut	3rd sing.	oli vilautellut	ei ollut vilautellut
1st plur.		vilauttelimme	emme vilautelleet	1st plur.	olimme vilautelleet	emme olleet vilautelleet
2nd plur.		vilauttelitte	ette vilautelleet	2nd plur.	olitte vilautelleet	ette olleet vilautelleet
3rd plur.		vilauttelivat	eivät vilautelleet	3rd plur.	olivat vilautelleet	eivät olleet vilautelleet
passive		vilauteltiin	ei vilauteltu	passive	oli vilauteltu	ei ollut vilauteltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vilauttelisin	en vilauttelisi	1st sing.	olisin vilautellut	en olisi vilautellut
2nd sing.		vilauttelisit	et vilauttelisi	2nd sing.	olisit vilautellut	et olisi vilautellut
3rd sing.		vilauttelisi	ei vilauttelisi	3rd sing.	olisi vilautellut	ei olisi vilautellut
1st plur.		vilauttelisimme	emme vilauttelisi	1st plur.	olisimme vilautelleet	emme olisi vilautelleet
2nd plur.		vilauttelisitte	ette vilauttelisi	2nd plur.	olisitte vilautelleet	ette olisi vilautelleet
3rd plur.		vilauttelisivat	eivät vilauttelisi	3rd plur.	olisivat vilautelleet	eivät olisi vilautelleet
passive		vilauteltaisiin	ei vilauteltaisi	passive	olisi vilauteltu	ei olisi vilauteltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vilauttele	älä vilauttele	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vilautelkoon	älköön vilautelko	3rd sing.	olkoon vilautellut	älköön olko vilautellut
1st plur.		vilautelkaamme	älkäämme vilautelko	1st plur.	—	—
2nd plur.		vilautelkaa	älkää vilautelko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vilautelkoot	älkööt vilautelko	3rd plur.	olkoot vilautelleet	älkööt olko vilautelleet
passive		vilauteltakoon	älköön vilauteltako	passive	olkoon vilauteltu	älköön olko vilauteltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vilautellen	en vilautelle	1st sing.	lienen vilautellut	en liene vilautellut
2nd sing.		vilautellet	et vilautelle	2nd sing.	lienet vilautellut	et liene vilautellut
3rd sing.		vilautellee	ei vilautelle	3rd sing.	lienee vilautellut	ei liene vilautellut
1st plur.		vilautellemme	emme vilautelle	1st plur.	lienemme vilautelleet	emme liene vilautelleet
2nd plur.		vilautellette	ette vilautelle	2nd plur.	lienette vilautelleet	ette liene vilautelleet
3rd plur.		vilautellevat	eivät vilautelle	3rd plur.	lienevät vilautelleet	eivät liene vilautelleet
passive		vilauteltaneen	ei vilauteltane	passive	lienee vilauteltu	ei liene vilauteltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vilautella		present	vilautteleva	vilauteltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vilautellakseni vilautellaksemme 2nd vilautellaksesi vilautellaksenne 3rd vilautellakseen vilautellaksensa		past	vilautellut	vilauteltu
2nd	inessive2	vilautellessa	vilauteltaessa	agent4	vilauttelema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vilautellessani vilautellessamme 2nd vilautellessasi vilautellessanne 3rd vilautellessaan vilautellessansa		negative	vilauttelematon
	instructive	vilautellen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	vilauttelemassa	—
	elative	vilauttelemasta	—
	illative	vilauttelemaan	—
	adessive	vilauttelemalla	—
	abessive	vilauttelematta	—
	instructive	vilautteleman	vilauteltaman
4th3	verbal noun	vilautteleminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vilauttelemaisillani vilauttelemaisillamme 2nd vilauttelemaisillasi vilauttelemaisillanne 3rd vilauttelemaisillaan vilauttelemaisillansa

Derived terms

• vilauttelu

Further reading

• “vilautella”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Anagrams

• livautella