voimatoin

Ingrian

Etymology

From voima (“strength”) +‎ -toin. Akin to Finnish voimaton.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋoi̯mɑtoi̯n/, [ˈʋo̞i̯mətŏ̞i̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋoi̯mɑtoi̯n/, [ˈʋo̞i̯mɑd̥o̞i̯n]
• Rhymes: -oi̯mɑtoi̯n
• Hyphenation: voi‧ma‧toin

Noun

voimatoin

1. feeble, weak
2. fruitless (of lands: not yielding any money)

Declension

Declension of voimatoin (type 15/koitoin, tt-t gradation)
	singular	plural
nominative	voimatoin	voimattomat
genitive	voimattoman	voimattommiin
partitive	voimatointa, voimatoint	voimattommia
illative	voimattommaa	voimattommii
inessive	voimattomas	voimattomis
elative	voimattomast	voimattomist
allative	voimattomalle	voimattomille
adessive	voimattomal	voimattomil
ablative	voimattomalt	voimattomilt
translative	voimattomaks	voimattomiks
essive	voimattomanna, voimattommaan	voimattominna, voimattommiin
exessive1)	voimattomant	voimattomint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• (weak): See Thesaurus:heikko

Antonyms

• (weak): See Thesaurus:vahva

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 677